Kansallismielisen kentän tilanteesta

Muutamia ajatuksiani ’skenen’ tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistämme

Syksyllä 2015 alkaneesta hallitsemattomasta siirtolaisvyörystä alkaen Suomen kansallismielinen kenttä on ollut aktiivinen ja hakenut muotoaan.

Suomen ainoa kansallismielisenä mielletty puolue Perussuomalaiset nousi epäonnekseen hallitukseen juuri ennen siirtolaisvyöryn alkamista eikä ole kyennyt hallituksessa noudattamaan aatteensa mukaista maahanmuuttokriittistä politiikkaa. Tästä syystä PS on kadottanut jopa puolet kannatuksestaan ja pudonnut keskisuureksi puolueeksi Vasemmistoliiton kokoluokkaan (8,8% kuntavaaleissa).

Valtava kansallismielinen ja maahanmuuttokriittinen someaktiivisuus ei ole kuitenkaan konkretisoitunut merkittäväksi reaaliseksi kansanliikkeeksi. Mielenosoituksia on ollut paljon, mutta enimmäkseen muutamien kymmenien tai satojen ihmisten suuruisina.

Perussuomalaisia haastavia puoluehankkeita on viritelty jokunen, mutta niissäkin yleensä sisäiset ristiriidat ovat aiheuttaneet prosessien hiipumisen. Tässä varmasti vaikuttavat myös tahalliset sabotoinnit, joita ammattilaisten on aika helppoa tehdä, kun puuhaihmiset liikkeissä ovat yleensä ihan amatöörejä.

Perussuomalaisten linjavaali

Mielenkiintoisinta nyt on Perusuomalaisissa käytävä puheenjohtajakamppailu. PS:n pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini on ilmoittanut vetäytyvänsä vallasta ja 10.6. valitaan Persuille uusi puheenjohtajisto. Soini on henkilöinyt PS:n maltillista hallituspolitiikkaa ja myös Persujen kenttäväen tyytymättömyyttä hampaattomaan politiikkaan.

PS:n ns. ’nuiva’ siipi on asettunut Jussi Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren taakse puheenjohtajakamppailussa. Nyt purkautuu Suomeen 35 000 muslimisiirtolaista tuoneen kriisin paine PS:n sisällä ja nuivilla on ihan realistiset mahdollisuudet voittaakin kesäkuun puoluekokouksessa. Tällöin kansallismielisille tulisi erinomaiset mahdollisuudet nousta jopa pääministeripuolueeksi 2019 eduskuntavaaleissa.

Suomen kansallehan ei ole vielä suotu demokraattista mahdollisuutta sanoa mielipidettään Suomen pakkomonikulttuuristamisesta siirtolaiskriisin kautta. Kaikki gallupit kertovat  hallitsemattoman maahantulon pysäyttämisen nauttivan tutkimuksesta riippuen 50-90% kannatusta kansan parissa. Kannatuspotentiaali aidolle kansallismieliselle ja maahanmuuttokriittiselle puolueelle on todella suurta.

Jos Perussuomalaiset valitsevat nuivat johtoonsa ja terävöittävät linjaansa kesäkuussa, niin he ovat ainoa puolue, joka tarjoaa kansalle kanavan ilmaista protestinsa kaikkien muiden puolueiden ajamaa avoimien rajojen politiikkaa vastaan. Tällöin kannatus kipuaa helposti jopa 30%:iin ja selkeä johtoasema muihin puolueisiin on helppokin saavuttaa, koska kaikki muut puolueet tarjoavat vain pakkomonikulttuuristamista ja kilpailevat suvaitsevaisten äänistä keskenään.

Jos soinilaisten linja voittaa PS:n puoluekokouksessa, niin Persut jäävät pieneksi puolueeksi. Tällöin on luultavasti lähellä Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jakaantuminen ja puolueen hajoaminen. Nuivat mahdollisesti irrottautuvat puolueesta omaksi eduskuntaryhmäkseen, jonka ympärille rakentuu uusi puolue. Tällöin kansallismielisen kentän uusillekin toimijoille tulee mahdollisuus saada äänensä kuuluviin eduskuntaankin ja liittyä eduskuntaryhmän ympärille kehittyvään uuteen puolueeseen.

Suomi Ensin

Varsin hyvin kannattajakortteja puolueeksi kerännyt ja mielenosoitustoiminnalla paljon somenäkyvyyttä saanut Suomi Ensin -liike on järjestötasolla ollut suurissa vaikeuksissa. SE olisi varmasti ollut hyvä varasuunnitelma, jos Perussuomalaisten kuohunnasta ei synnykään mitään nuivaa vaihtoehtoa skeneen, vaan soinilaisuus jatkuu ilman eduskuntaryhmästä irtaantumisia. Tällöin tarvittaisiin ihan uusi puoluehanke, jonka ympärille aidosti kansallismieliset voivat ryhmittäytyä.

Olen itse ollut perustamassa SE:tä ja alkuaikoina sen puheenjohtajistossa, kunnes erosin hallituksesta sen outojen toimintatapojen vuoksi. Ikävä kyllä SE:n hallituksessa on vaikuttanut alusta asti henkilöitä, joiden tarkoituskaan ei ilmeisesti ole ollut saada yhdistystä ikinä toimimaan kunnolla. SE:n jäsenistöä ei ikinä ole kuultu tai järjestetty heille jäsenkokousta esitetystä pyynnöstä huolimatta.

Suomi Ensin ry saattaa tuhoutua hallituksen laiminlyönteihin ja piittaamattomuuteen yhdistyslaista. Jos kuitenkin jäsenkokous vielä saadaan ja päästään äänestämään puheenjohtajasta ja hallituksesta, niin olen itse ehdottanut SE:n johtoon maltillista puheenjohtajaa, joka mahdollistaisi kansallismielisen kentän toimijoiden mahdollisimman laajan liittymisen SE:hen, jos Persuista ei puoluekokouksen jälkeenkään kehity aitoa kansallismielistä puoluetta.

Itse en SE:n luottamustoimiin ole ehdolla, mutta olen kannattanut Pontus Söderblomin valintaa. Pontus on tehnyt hyvää työtä niin mielenosoituksissa kuin kuntavaaleissakin ja on yleisesti pidetty ja arvostettu skenessä. Nykyinen puheenjohtaja Mario Argenta on menettänyt täydellisesti jäsenistön kunnioituksen ja Marco de Wit herättää taas kansallismielisessä kentässä niin paljon ristiriitaisia tunteita, ettei SE voisi hänen johdollaan koota skeneä yhteen.

Koen siis SE:n tärkeäksi tilanteessa, jossa Persujen kautta nuiville ei tarjoutuisikaan vaikutusmahdollisuutta. Silloin meidän on joka tapauksessa tavalla tai toisella järjestäydyttävä uuteen liikkeeseen ja SE:llä olisi jo yhdistystason ongelmat ratkottuaan kannattajakortit puolueeksi melkein kerättynä.

Ilja Janitskin ja Reformi

Kansallismielinen kenttähän on aika hyvin Iljan ja MV-lehden ympärille yhdistynyt. Poliittinen ulottuvuuskin löytyy James Hirvisaaren ideoiman Reformi-hankkeen kautta, jossa vältetään yhdistyksiä ja puoluehankkeita riivaava riitely niin, että kaikki ehdokkaat keräävät oman kannattajayhdistyksensä ilman katto-organisaatiota, mutta yhteiselle vaalilistalle menemällä. Tällainen ehdokkuus on kaikille kansallismielisille aktiiveille mahdollinen ja hyvä vaihtoehto.

Myös Iljan presidenttiehdokkuus on skenelle mahtava mahdollisuus saada näkyvyyttä ja aiheuttaa valtaeliitille närästystä. Iljan kannattajakortteja voi tulostaa MV-lehdestäkin löytyvien ohjeiden mukaan.

Oma toimintani

Keskityn kevään organisoimaan Vihdissä kunnallista kansanäänestystä pakolaispolitiikasta. Kuntalaisaloite mahdollistaa tällaisen kansanäänestyksen. Ehdotan, että siirtolaiskriisin vuoksi Vihti pidättäytyy pakolaisten otosta koko tulevan nelivuotisen valtuustokauden. Vihtiin muuttaa muutenkin jatkuvasti näitä maahantulleita ihan vaan asumaan ilman kiintiöpakolais-statustakin niin paljon.

Persujen puoluekokouksen jälkeen 10.6. päätän, että minkä organisaation ’leivissä’ eniten toimin ja minkä organisaation kautta mahdollisesti lähden maakuntavaaleihin.

Tsemppiä kaikille kansallismielisille! Periksi emme koskaan anna ja voitto tulee olemaan meidän vielä. Muutenhan Suomi tuhoutuu ja sitähän ei todellinen patriootti voi elävänä jäädä sivusta katselemaan. Loppuun saakka taistelemme.