Kansallismielinen kenttä PS-maanjäristyksen jälkeen

Perussuomalaisten muutos

Suomen poliittisessa historiassa aika harvinaislaatuisen iso liikahdus puoluekentässä tapahtui tässä viikon sisään. Suomen toiseksi suurimman eduskuntapuolueen PS:n jäsenet äänestivät puoluekokouksessaan koko puoluejohdon uusiksi. Uusi johto edusti huomattavasti vanhaa johtoa kansallismielisempää linjaa ja niinpä vanhan johdon kannattajat loikkasivat puolueesta pois ja perustivat Uusi Vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän.

Suomessahan on syksyllä 2015 alkaneen siirtolaisvyöryn aiheuttaman sponttaanin kansan protestoinnin seurauksena syntynyt monenlaista kansallismielistä liikehdintää (mm. Rajat Kiinni -liike). Timo Soinin johtamien Perussuomalaisten linja oli tämän huolestuneen kansanosan mielestä järkyttävän myötämielinen hallitsemattomalle maahantulolle. Tämä antoi paljon tilaa uusille kansanliikkeille, yhdistyksille ja jopa puoluehankkeille vaatia hallituksessa olevalta PS:ltä tiukempaa maahantulopolitiikkaa. Lopulta myös PS:n oma jäsenistö teki sisäisesti liian löysänä koetun puoluejohdon syrjäyttämisen.

PS:n linja muuttui kerralla hyvin paljon puheenjohtajaksi valitun Jussi Halla-ahon ja varapuheenjohtajistoon valituiden muiden nuivien kautta. Itse asiassa PS liikahti melko pitkälti siihen poliittiseen lokeroon, jossa valtapuolueita haastavan uuden kansallismielisyyden maltillisemmat toimijat ja järjestöt olivat aiemmin tehneet työtään. Myös uusista puolueprojekteista mm. Suomi Ensin -tavoitteista (EU-ero, euroero ja rajavalvonnan palauttaminen Suomen rajoille) tulikin puoluekokouksen jälkeen PS:n tavoitteita.

Kansallismielisen kentän muutos PS:n mukana, Homma-forum ja Suomen Sisu

Uutta kansallismielistä aktiviteettia on leimannut suuri sisäinen hajaannus ja riitely koko tämän kaksi vuotta. Asiaan on todella monia syitä, joita en tässä käy läpi kuin joitain. Usein syyt ovat toimijoiden äkkiväärissä persoonatyypeissä, vallanhalussa ja erilaisissa poliittisten tavoitteiden yksityiskohdissa.

Yksi suuri jakolinja kansallismielisessä ’skenessä’ on ollut maltilliset ja radikaalimmat. Nyt maltillisille tuleekin mahdollisuus toimia PS:ssä, joten skeneen jää lähinnä radikaalimpi porukka. Niinpä yksi jakolinja mielestäni poistuu ja skenen yhtenäisyydelle on paremmat edellytykset.

Mielenkiintoinen osa skeneä ovat olleet PS:ää lähellä olevat kaksi suurta toimijaa: Suomen Sisu ja Homma-forum. Näitä kahta tahoahan ovat Persuista loikanneet jopa syyttäneet ’vallankaappauksesta’ PS:ssä. Vallankaappaushan oli juuri loikkareiden toiminta, joten nämä syytökset voi jättää omaan arvoonsa. Mutta Homma ja Sisuhan ovat nyt kuitenkin tulleet melko lailla PS-valtavirtaan, kun muistetaan sekin, että Homma-forum syntyi nimenomaan Jussi Halla-ahon seuraajien keskustelufoorumina.

Ennen PS:n linjan muuttumista Homma ja Sisu olivat osa maltillista skeneä. Kuitenkin näissä tahoissa uskottiin edelleen PS:n nuivan linjan valtaantuloon, eivätkä ne osallistuneet joidenkin muiden toimijoiden koko Perussuomalaisuutta kyseenalaistavaan retoriikkaan. Niinpä uudemmat toimijat ja varsinkaan uudet puoluehankkeet eivät Homman ja Sisun sympatioita saaneet. Jotkut pitivät Hommaa ja Sisua skenen jarruna ja jopa soinilaisuuden vallassa pysymisen takaajina. Mutta kyllä parempi näkemys mielestäni on, että ne vain koittivat edistää nuivien valtaannousua PS:ssä.

Homma ja Sisu varmaankin nyt sulautuvat yhä enemmän PS:n valtavirtapolitiikkaan ja varmaankin ne voidaan pikku hiljaa laskea pois varsinaisesta skenestä. Skenellä tarkoitan valtapolitiikan ulkopuolella olevaa kansallismielistä aktiivisuutta.

Varsinaiseen skeneen jäävä toiminta

Olen siis katsonut PS:n nyt aika lailla kattavan uusien pienpuoluehankkeiden ja Homma-forumin ja Suomen Sisun tavoitteet ihan puoluepolitiikan sisällä. Eli hyvin laajakin kansanliikkeen omainen toiminta voitaisiin PS:n johtamana saada aikaan vaatimaan Suomen itsenäisyyden mahdollisimman täysmääräistä palauttamista, jo mainitut EU-ero, euroero ja rajavalvonnan palauttaminen Suomen rajoille ensimmäisinä toimina. Toivon tällaisen erittäin vahvan kansanliikkeen syntyvän PS:n johtamana ja voivani itsekin olla siinä mukana.

Nyt on menossa myöskin skeneen edelleen jäävien toimijoiden uudelleenorganisoituminen. Näkemykseni mukaan suurin jakolinja kulkee nyt yhteistoimintaa haluavien ja erillisinä toimijoina pysymisen kannattajien välillä. Erillisyyttä ovat korostaneet ainakin Marco de Wit Suomi-Maidan toiminnallaan (Suomi Ensin -liikkeen yksi haara) ja FDL (lähinnä suur-moskeijaa vastustava liike).

Yhteistoimintaa ovat esittäneet ainakin Soldiers of Odin (SOO) ja Me Kansa -kansanliike. Ennen PS:n linjan muuttumista olin itsekin kannattamassa Liittouma -nimellä koottavaa yhteistoimintamuotoa, jolla kansallismielisten riitely saataisiin loppumaan. Liittouman ensimmäinen sääntö on, ettei muita kansallismielisiä toimijoita saa haukkua. Tällainen riitatilanteiden sovittelu ja tuomiomenettelykin olisi erittäin tervetullut skeneen. SOO on ollut hankkeessa aktiivinen ja toivotan sille kaikkea menestystä. Itse en Liittoumaan aktiivisesti osallistu, kun koitan edistää PS:n tavoitteita puolueen jäsenyyttä hakemalla.

Skenen yhteistoiminnan suurimpana esteenä pidän sionisti -kansallisosialisti kahtiajakoa ja turhaa demonisointia ja ulossulkemista molempien aatteiden kohdalla.  Molemmissa aatteissa on myös ääripäänsä, jotka pyrkivät tuhoamaan kaiken yhteistoiminnan kansallismielisten kesken. En usko, että kukaan vielä tietää ratkaisua tähän dilemmaan.

Kansallismielisyyteen kuuluu kristillinen perinne, jonka kautta myös Israel ja sionismi tulevat mielestäni turhaankin sotketuiksi myös Suomen kansallismieliseen kenttään. Toisaalta kansanliikkeissä, jotka tutkivat läntisen maailman taloudellisia lainalaisuuksia, sionismi liitetään kansainvälisen pankkieliitin tavoitteisiin hallita kansallisvaltioita. Näiden pro- ja anti-sionismi asenteiden välille pitäisi mielestäni löytää joku ratkaisu. Olisi ymmärrettävä uskovia kansallismielisiä Israel-kysymyksessä kuitenkaan kieltämättä pankkieliitin kritisointia ja niiden omistussuhteiden analyysiä.

Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) integroiminen skenen kokonaistoimintaan on iso haaste, koska liikkeen toimintatavat ja ideologia ovat varsin rajut. Kansallissosialismiin usein liitetty anti-semitismi aiheuttaa pelkoja kristillisemmissä kansallismielisissä järjestöissä, joilla taas Israelin itsenäisyys on tärkeää.

Kansallismielisen skenen organisoitumisessa kuitenkin kaivattaisiin SOO:n ja PVL:n noudattamaa kurinalaisuutta ja pidättäytymistä julkisesta likapyykin pesusta. Nykyään kuka vaan voi huutaa mitä vaan skenen muista toimijoista ilman mitään seurauksia. Itse en kykene sanomaan, miten Liittouma saataisiin kasaan ja sellaiseen asemaan, että skenen häröily loppuisi. SOO on minun mielestäni aika neutraali toimija skenessä, jonka pääfokus on katujen turvallisuus ilman suurempaa poliittisuutta tai aatteellista sitoutumista. Siksi SOO voisi liittoumaa yrittää kasata ja tuoda siihen käytänteitä, joilla kurinalaisuutta lisätään.

Toivotan skenelle ja Liittoumalle kaikkea hyvää! Toivotaan, että yhteistoiminta paranee ja saamme PS:n puoluepolitiikan lisäksi myös ulkoparlamentaarisen voiman Suomen puolustamiseksi ja katujemme turvallisuuden lisäämiseksi.