Lisälausunto Eduskunnan oikeusasiamiehelle 6.12.2017 tapahtumista

Tässä artikkelissa on vastineeni Poliisihallituksen lausuntoon, jonka eduskunnan oikeusasiamies pyysi Poliisihallitukselta koskien kanteluani Helsingin poliisin toiminnasta 6.12.2017.

Helsingin poliisi keskeytti voimatoimin Suomen 100-vuotisjuhlamme 6.12.2017 klo 22.30 Eduskuntatalolla. Tapahtumasta oli tehty ilmoitus yleisestä kokouksesta hyvissä ajoin ja kokoontuminen oli myös mielenilmaus Suomen itsenäisyyden palauttamisen puolesta. Kokoontumisemme oli varsin pienimuotoinen ja täysin rauhanomainen. Siksi on erittäin kummallista, miksi poliisi katsoi oikeudekseen estää perustuslaillisen oikeutemme mielenilmaukseen.

Varsinaisen kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle olen julkaissut jo aiemmin tällä nettisivustollani. Osittain tämä lisälausuntoni on päällekkäinen tuon aiemman kanssa, mutta tässä argumentoidaan tarkemmin joihinkin Poliisihallituksen esiin nostamiin perusteluihin poliisin toiminnasta 6.12.2017.

Alkuperäinen kantelutekstini löytyy täältä: http://suomiensin.com/?p=280

Molempien oikeudellisten analyysieni laatimisessa olen käyttänyt juristin apua.

 

Oikeudellinen analyysi poliisihallituksen lausunnosta

Totean, että kokoontumislain 19 §:n mukaan poliisin tehtävänä on turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Kokoontumislain 20 §:ää, sekä 21 §:ää on tulkittava tässä valossa.

Olin ilmoittanut poliisille järjestävämme mielenosoituksen 6.12.2017 klo. 21.00 – 7.12. klo. 21.00. Poliisi 5.12.2017 antamallaan kirjallisella määräyksellä muutti mielenosoituksemme järjestämisaikaa siten, että mielenosoitus saadaan järjestää 6.12.2017 klo. 21.00 – 22.30. ja 7.12. klo. 10.00 – 21.00.

Poliisin tullessa keskeyttämään mielenosoitustamme 6.12. klo. 22.30 kieltäydyin noudattamasta poliisin käskyä mielenosoituksen keskeyttämisestä, koska 5.12. annettu kirjallinen päätös ja sen perusteella poliisin toimittama mielenosoituksen keskeyttäminen olivat lainvastaisia. Poliisihallitus ratkaisussaan POL-2017-45451 katsoi, että poliisilla oli oikeus keskeyttää mielenosoitus, koska rikoin olennaisesti poliisin antamia määräyksiä. Tämän vuoksi poliisihallituksen mukaan syyllistyin olennaisesti lain vastaiseen toimintaan.

Totean, että poliisin 5.12. antamalla kirjallisella päätöksellä ei pyritty turvaamaan kokoontumisvapautemme käyttämistä (kuten 19 §:ssä edellytetään), vaan estämään ja hankaloittamaan kokoontumisvapauden käyttämistä. Kokoontumisvapauden turvaamisena ei mitenkään voi pitää sitä, että poliisi rajoitti mielenosoituksemme pituudeksi itsenäisyyspäivänä vain 1,5 tuntia.

Mielenosoituksen järjestämisellä nimenomaan itsenäisyyspäivänä on huomattava symbolinen arvo. Tämän vuoksi itsenäisyyspäiväiltana moni ryhmittymä meidän lisäksemme järjesti mielenosoituksia. Tiedossani ei ole, että muiden itsenäisyyspäivän iltana järjestettyjen mielenosoitusten pituus olisi rajoitettu yhtä lyhyeksi. Tällaista ei voida pitää yhdenvertaisena kohteluna. Lisäksi muut mielenilmaukset olivat loppuneet jo klo 21 mennessä, joten poliisin resursseja piti olla hyvin vapauttaa minun mielenilmaukseeni.

Poliisin 5.12. antaman kirjallisen päätöksen perusteluna mielenosoituksemme keskeyttämisellehän oli se, että poliisi ei voi riittävästi toteuttaa mielenosoitukseen liittyvää turvaamisvelvollisuuttaan klo. 22.30 jälkeen. Tämä ei ole mitenkään uskottavaa ottaen huomioon, että poliisilla oli resursseja meidän mielenosoituksemme lisäksi turvata usean paljon suuremman mielenosoituksen järjestäminen aiemmin päivällä. Koska kokoontumislain 19 §:n mukaan poliisin tehtävänä on turvata kokoontumisvapauden käyttämistä, poliisin olisi tullut siirtää muiden mielenosoitusten päättymisen jälkeen vapautuneita resurssejaan meidän mielenosoituksemme turvaamiseen.

Jos poliisi olisi halunnut antaa 5.12. tekemänsä kirjallisen päätöksen kokoontumislain 19 §:n edellyttämällä tavalla, se olisi esimerkiksi voinut määrätä mielenosoituksemme aloitusajankohdaksi, eikä suinkaan lopetusajankohdaksi klo. 22.30, jos poliisien vapautuminen muista tapahtumista olisi venynyt. Tämä olisi vielä sopinut meidänkin tarkoituksiimme, sillä mielenosoituksemme oli tarkoitus jatkua koko yön, jotta olisimme voineet jakaa soppatykissämme valmistettua ruokaa koko yön itsenäisyyspäivän juhlijoille. Koska mielenosoituksemme tarkoituksena oli juhlia Suomen 100 -vuotaista itsenäisyyttä ja vaatia sen palauttamista, on selvää, että nimenomaan itsenäisyyspäivän ilta ja yö, jolloin itsenäisyyttä juhlitaan olisi ollut mielenosoituksemme järjestämiselle tärkeintä aikaa.

Toiseksi, jos poliisin 5.12. antama kirjallinen päätös olisi tehty kokoontumislain 19 §:n edellyttämällä tavalla kokoontumisvapauden turvaamistehtävä huomioon ottaen, päätös mielenosoituksen keskeyttämisestä olisi voitu antaa esimerkiksi ehdollisena siten, että mielenosoitus olisi tullut keskeyttää klo. 22.30, jos osoittautuisi, että poliisi ei tosiasiassa pystyisi turvaamaan mielenosoituksemme järjestämistä. Kuten kantelussani oikeusasiamiehelle olen todennut, poliisijohto olisi helposti pystynyt itsenäisyyspäivän iltana toteamaan, että rauhanomainen mielenosoituksemme ei aiheuttanut vaaraa tai epäjärjestystä, eikä siihen kohdistunut vaaraa ulkopuolelta. Jos poliisi olisi noudattanut 6.12. illalla velvollisuuttaan turvata kokoontumisvapauden käyttämistä, niin niissä olosuhteissa mielenosoituksemme jatkuminen olisi voitu helposti turvata. Todennäköisesti yksi poliisipartio olisi erittäin hyvin riittänyt pitämään järjestystä yllä 22.30 eteenpäin, eikä ehkä edes sitä olisi tarvittu, niin rauhallisissa merkeissä mielenosoitus sujui.

Illalla 6.12. mielenosoitustamme keskeyttämään tulleet poliisit eivät millään tavoin ottaneet tehtäväkseen harkita sitä, miten he olisivat parhaalla mahdollisella tavalla tai edes jollakin tavalla voineet edistää kokoontumisvapautemme käyttämistä. Siten he syyllistyivät kokoontumislain 19 §:n vastaiseen toimintaan.

Näin ollen minä en suinkaan poliisin käskyä vastustaessani syyllistynyt olennaisesti lain vastaiseen toimintaan, vaan käytin perustuslaissa turvattua oikeuttani kokoontumisvapauden käyttämiseen. Sen sijaan poliisi syyllistyi olennaisesti lain vastaiseen toimintaan tullessaan keskeyttämään mielenosoituksemme kokoontumislain 20 §:n vastaisesti ja 19 §:n vastaisesti, sekä myös 21 §:n vastaisesti.

Kokoontumislain 20 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa: ”Pykälän tarkoituksena on määritellä poliisin määräysvallan rajat yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämisessä. Yleisten kokousten osalta rajojen määrittelyllä lain tasolla on erityisen suuri merkitys kokoontumisvapauden kannalta. Antaessaan sitovia määräyksiä poliisin olisi otettava erityisesti huomioon lakiehdotuksen 19 §:n 1 momentissa poliisille asetettu velvollisuus turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisin määräysvalta yleisissä kokouksissa on siten ulottuvuudeltaan rajatumpi kuin yleisötilaisuuksissa.”

Kokoontumislain 20 § antaa poliisille valtuuden antaa yksittäisiä mielenosoituksia koskevia ohjeita ja määräyksiä. Hallituksen esityksessä HE 145/1998 todetaan, että kyseisessä pykälässä painottuu suositusluonteisten ohjeiden ensisijaisuus sitoviin määräyksiin nähden. Totean, että 5.12. annettu kirjallinen päätös ei ollut lainkaan suositusluontoinen. Kyseistä päätöstä mielenosoituksemme keskeyttämisestä 22.30 alkaen ei annettu edes ehdollisena. Poliisi siis teki virheen myös tästä näkökulmasta katsottuna.

Painotan vielä sitä, että hallituksen esityksen mukaan kokoontumislain 20 § olisi luonteeltaan yleissäännös. Hallituksen esityksessä todetaan, että kokoontumislaissa olisi lisäksi poliisin määräysvaltaa koskevia erityissäännöksiä, joiden soveltaminen olisi ensisijaista suhteessa tähän pykälään.

Kokoontumislain 21 §, jossa määritellään edellytykset mielenosoituksen keskeyttämiselle, on hallituksen esityksessä tarkoitettu erityissäädös. Oikeusvaltiollisten laintulkintasääntöjen mukaan erityissäännös syrjäyttää yleissäännöksen. Näin ollen poliisi (myös poliisihallitus) sovelsi tapaukseen virheellisesti kokoontumislain 20 §:ää.

Hallituksen esityksessä todetaan, että kokouksen keskeyttämis- ja päättämisperusteet on 21 §:ssä määritelty mahdollisimman suppeasti ottaen huomioon toimenpiteen keskeisen merkityksen kokoontumisvapauden käytölle. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että turvallisuuden vaarantuessa puheenjohtajalla ja järjestäjällä olisi ensisijainen vastuu kokouksen keskeyttämisestä tai päättämisestä poliisiin nähden. Hallituksen esityksen mukaan tämä on perusteltua, sillä lakiehdotuksen 17 §:n nojalla vastuu järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä kuuluu ensisijaisesti heille. Totean, että tässäkin mielessä poliisi jyräsi törkeästi ylitseni. Ensisijainen vastuu mielenosoituksen turvallisuudesta oli minulla, ja usean mielenosoituksen järjestäneenä minulla oli vahvat perusteet olla 6.12. sitä mieltä, että mielenosoitustamme ei ollut mitään syytä keskeyttää. Tilanne oli täysin rauhallinen ja täysin hallinnassa.

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että 21 § pykälän 2 momentissa säädettävät poliisin keskeyttämis- ja päättämisoikeuden perusteet edellyttäisivät aina, että muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Totean, että poliisi ei missään vaiheessa yrittänyt mitään muita toimenpiteitä. Ensinnäkin 5.12. annettu kirjallinen päätös ei sisältänyt mitään joustonvaraa tai tilanneharkintaa. Siitä ei myöskään käy ilmi, että muita toimenpiteitä olisi edes harkittu. Toiseksi 6.12. paikalle tullut poliisiryhmä ei myöskään esittänyt tai yrittänyt mitään vaihtoehtoja mielenosoituksemme keskeyttämiselle.

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että keskeyttäessään mielenosoituksen väliaikaisella keskeytyksellä, poliisin tulisi noudattaa toiminnassaan yleistä periaatetta kokoontumisvapauden käyttämisen turvaamisesta.

Lisäksi kokoontumislain 20 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että antaessaan sitovia määräyksiä poliisin olisi otettava erityisesti huomioon poliisille asetettu velvollisuus turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Hallituksen esityksen mukaan pykälän lähtökohtana on, ettei yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä tulisi tarpeettomasti rajoittaa määräyksillä, jotka eivät ole välttämättömiä. Totean, että 5.12. kirjallista päätöstä annettaessa saattoi näyttää mahdolliselta, että poliisi ei voi riittävästi toteuttaa mielenosoitukseemme liittyvää turvaamisvelvollisuuttaan klo. 22.30 jälkeen. Asiassa ei kuitenkaan ole näytetty mitään perusteita sille, että poliisi olisi 5.12. päätöstä antaessaan voinut perustellusti pitää mielenosoituksemme keskeyttämistä välttämättömänä. Sama pätee 6.12. paikalle tulleeseen poliisiryhmään. Asiassa ei ole näytetty mitään perusteita sille, että paikalle tulleella poliisilla olisi ollut jokin perusteltu syy pitää rauhallisesti sujuneen mielenosoituksemme keskeyttämistä välttämättömänä.

Toinen asia. Poliisihallitus edellä todetussa ratkaisussaan POL-2017-45451 katsoi, että putkaan viemiseni ja vapauden riistämisen kesto oli lain mukainen.

Tältä osin viittaan siihen, mitä olen jo todennut kantelussani eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Lisäksi otan kantaa muutamiin poliisihallituksen päätöksen kannanottoihin. Poliisihallituksen päätöksen mukaan kiinniottamiseni oli perusteltua, koska olin jättänyt noudattamatta poliisin antamaa poistumiskäskyä, ja koska olin osoittanut, että en aikoisi noudattaa poliisin käskyjä ja kehotuksia mielenosoituksen järjestämisen suhteen.  Päätöksen mukaan poliisilla on ollut hyväksyttävä syy ottaa minut kiinni rikokselta ja häiriöltä suojaamiseksi.

Totean, että poliisihallitus ei päätöksessään perustele sitä, miksi poistamiseni paikalta olisi ollut riittämätön toimenpide. Koska mielenosoitus loppui heti poliisin tultua paikalle, paikalta poistamiseni olisi ollut täysin riittävä toimenpide. Väite siitä, että minut oli syytä ottaa kiinni rikokselta ja häiriöltä suojaamiseksi on täysin perusteeton, täysin perustelematon ja täysin absurdi.

Tilanteessa, jossa olen käyttämässä perustuslaissa turvattua oikeutta mielenosoituksen järjestämiseen, ja poliisi tulee mielenosoituksen laittomasti keskeyttämään, on vain ja ainoastaan luonnollista ja ymmärrettävää, että vastustan poliisin lainvastaista käskyä. Ei voida pitää arveluttavana tai sopimattomana käyttäytymisenä sitä, että pitää kiinni perustuslaillisista oikeuksistaan. Tästä lähtökohdasta poliisi on tehnyt luvattoman pitkän ajatuksellisen loikan siihen johtopäätökseen, että minut oli syytä ottaa kiinni rikokselta ja häiriöltä suojaamiseksi. Poliisihallitus ei edes yritä perustella tätä loikkaa. Tämän linjauksen ymmärrän hyvin, koska valonkestäviä perusteluita putkaan viemiselleni ei ole.

Lisäksi poliisihallitus toteaa päätöksessään, että ”Ottaen huomioon, että B on ilmoittanut jättävänsä noudattamatta poliisin antaman määräyksen mielenosoituksen kestosta eli kiellosta järjestää sitä yöaikaan, ei poliisin päätöstä pitää B kiinniotettuna yön yli voida pitää epäsuhtaisena tai perusteettomana.”

Totean, että poliisin tultua keskeyttämään mielenosoituksen kaikki äänentoistolaitteet purettiin ja vietiin pois, myös soppatykki vietiin pois. Lisäksi muut mielenosoittajat alkoivat hämmingin vuoksi poistua paikalta. Lisäksi poliisi oli tehnyt täysin selväksi, että mielenosoituksemme jatkamaista ei tultaisi sinä iltana ja yönä hyväksymään. Ei olisi ollut mitään järkeä yrittää myöhemmin uudelleen käynnistää mielenosoitusta, sillä poliisihan olisi joka tapauksessa tullut välittömästi uudestaan keskeyttämään mielenosoituksen. Näin ollen kaikki edellytykset mielenosoituksen mahdolliselle myöhemmälle jatkamiselle olivat poissa. Kiinniottoni yön yli oli täysin ylimitoitettu siihen nähden, että edellytyksiä mielenosoituksen jatkamiselle sinä iltana ei missään mielessä enää ollut.

Poliisihallitus toteaa päätöksessään myös seuraavaa: ”Ottaen huomioon, että pääosa kiinnioton kestosta on osunut vuorokauden aikaan, joka tyypillisesti nukutaan ja kun B on vapautettu aamulla siten, että tämä on ehtinyt halutessaan uudelleen osoittamaan mieltä klo. 10.00, poliisihallitus katsoo, ettei kiinnioton kesto ole ollut suhteeton.”

Tältäkin osin poliisihallituksen perustelu on kummallinen. Asiassa on täysin merkityksetöntä se, että kiinniotto sattui vuorokauden aikaan, jona tyypillisesti nukutaan. Sen sijaan merkitystä on sillä, että oli itsenäisyyspäivä ja minulle kansallismielisen vakaumukseni vuoksi hyvin tärkeän juhlan aika, varsinkin Suomen täyttäessä 100 vuotta. Poliisi vei minulta mahdollisuuden millään tavalla osallistua itsenäisyyspäivän viettoon klo. 22.30 jälkeen. Kiinniottoni siis ajoitettiin sellaiseen aikaan ja tilanteeseen, joka oli minulle henkilökohtaisesti syvän suomalaiskansallisen vakaumukseni vuoksi poikkeuksellisen tärkeä ja merkityksellinen. Yleisesti ottaen yöllä kyllä nukutaan, mutta yleisesti ottaen suomalaismieliset, jotka ovat valmistautuneet juhlimaan itsenäisyyttä koko yön, eivät ole valmiita menemään nukkumaan itsenäisyyspäivän iltana klo. 22.30. Totean, että ylipitkän kiinnioton ajoittuminen itsenäisyyspäivän iltaan on raskauttava asianhaara.

 

Vihdissä 31.10.2018

Kunnioittavasti

Panu Huuhtanen