Mahtisanat suomensukuisten tulevaisuudesta

Mahtisanat –  tai tarina siitä miten suomensukuisten

kansojen tulevaisuus varmistetaan

 

Haara A, versio 86

 

Sisällysluettelo:

Tarkoitus ja tavoitteet…………………………………………………………………………………………. 4

Alkusanat………………………………………………………………………………………………………. 4

Kirjan tarkoitus………………………………………………………………………………………………. 4

Tavoitteet………………………………………………………………………………………………………. 5

Ideologia…………………………………………………………………………………………………………… 5

Alkusanat………………………………………………………………………………………………………. 5

Perusteet……………………………………………………………………………………………………….. 5

Ylivalta…………………………………………………………………………………………………………. 6

Suomensukuisten sorto……………………………………………………………………………………. 7

Oletteko te natseja?………………………………………………………………………………………… 8

Keinot……………………………………………………………………………………………………………….. 9

Propaganda……………………………………………………………………………………………………. 9

Yleistä………………………………………………………………………………………………………. 9

Mediakenttä…………………………………………………………………………………………….. 10

Kartellimedia…………………………………………………………………………………………… 11

Propagandan keinoja………………………………………………………………………………… 11

Valtamedian keinot………………………………………………………………………………. 11

Artikkelianalyysi……………………………………………………………………………… 12

Sanastoanalyysi……………………………………………………………………………….. 12

Leimaaminen…………………………………………………………………………………… 13

Avoin johtopäätös……………………………………………………………………………. 13

Kertomatta jättämien………………………………………………………………………… 14

Valeoppositio, väärä vastakkainasettelu, vaihtoehtojen supistaminen…….. 14

Spekulatiiviset aasinsillat………………………………………………………………….. 15

Ajojahdit…………………………………………………………………………………………. 15

Tilastojen vääristely…………………………………………………………………………. 16

Osittainen lainailu……………………………………………………………………………. 16

Tekodosentit……………………………………………………………………………………. 16

Dekonstruktio………………………………………………………………………………….. 17

Historian uudelleenkirjoittaminen………………………………………………………. 17

Suomalaisten alkuperä……………………………………………………………………… 17

Valkoinen syyllisyys………………………………………………………………………… 18

Henkilökuvien manipulointi………………………………………………………………. 19

Salaliittoteoriat………………………………………………………………………………… 19

Alt-Right leimaaminen……………………………………………………………………… 20

Paperijulkaisujen vahvuudet………………………………………………………………….. 20

Kadunmiehen arkitajunta ja populismi……………………………………………………. 21

Kansallismielinen kansantajuinen propaganda…………………………………………. 22

Juutalaisista jankuttaminen……………………………………………………………………. 22

Havahtuminen tai herääminen ja maailmankuvan romahtaminen………………. 23

Väittelytekniikat………………………………………………………………………………………. 25

Vastapuolen narratiivin legitimointi……………………………………………………….. 25

Vasemmistolainen henkinen väkivalta……………………………………………………. 25

Sosiaalinen dominointi…………………………………………………………………………. 26

Motiivien kyseenalaistaminen……………………………………………………………….. 26

Sosiaalinen media…………………………………………………………………………………….. 26

Meemit……………………………………………………………………………………………….. 27

Yleistä……………………………………………………………………………………. 27

Vasemmiston vihameemit………………………………………………… 28

Meemien käyttämisestä……………………………………………………. 29

Meemien tekemisen perusteita………………………………………….. 30

Tehokkaita ja onnistuneita meemejä………………………………………….. 30

NPC-meemi……………………………………………………………………. 30

White Genocide meemi……………………………………………………. 31

It’s OK to be White meemi………………………………………………. 32

Vaikeita meemejä……………………………………………………………………. 33

Natsi-Saksa meemit…………………………………………………………. 33

Suvakkisomen keinoja………………………………………………………………………….. 34

Doksaus………………………………………………………………………………………….. 34

Jankkaaminen………………………………………………………………………………….. 34

Seinään juoksuttaminen……………………………………………………………………. 35

Työkaluja……………………………………………………………………………………………. 35

Keskustelu………………………………………………………………………………………. 35

Videot…………………………………………………………………………………………….. 35

Broadcast……………………………………………………………………………….. 35

1-on-1……………………………………………………………………………. 35

Kuvapalvelut…………………………………………………………………………… 35

Lehdet……………………………………………………………………………………. 35

Blogit…………………………………………………………………………………….. 35

Tiedonvälityksen portinvartijat………………………………………………………………….. 35

Aktivismit……………………………………………………………………………………………………. 36

Yleistä…………………………………………………………………………………………………….. 36

Perinteet………………………………………………………………………………………………….. 37

Tapahtumat…………………………………………………………………………………………. 37

Perinteiden puolustaminen………………………………………………………………… 37

Uudet perinteet………………………………………………………………………………… 37

Esineet……………………………………………………………………………………………. 37

Tempaukset……………………………………………………………………………………………… 37

Mielenosoitukset………………………………………………………………………………………. 37

Boikotit…………………………………………………………………………………………………… 37

Lakot………………………………………………………………………………………………………. 37

Politiikka…………………………………………………………………………………………………………. 37

Vallitseva tilanne ja tulevaisuudennäkymät……………………………………………………… 37

Mitä pitäisi tehdä?………………………………………………………………………………………… 39

Perussuomalaisten pahimmat virheet………………………………………………………………. 39

Hommafoorumilainen mielentila……………………………………………………………………. 40

Miten tavoitteisiin päästään?………………………………………………………………………….. 40

Itsemääräämisoikeuden ongelma……………………………………………………………………. 42

Asevelvollisuudesta ei saa koskaan luopua………………………………………………………. 45

Suora demokratia / Sveitsin malli…………………………………………………………………… 45

Populismin tärkeys……………………………………………………………………………………….. 45

Vihollisemme…………………………………………………………………………………………………… 46

Tavoitteet…………………………………………………………………………………………………….. 46

Keinot…………………………………………………………………………………………………………. 46

Väkivalta…………………………………………………………………………………………………. 47

Viestintäväkivalta………………………………………………………………………………… 47

Nettisensuuri…………………………………………………………………………………… 47

Valtioväkivalta…………………………………………………………………………………….. 47

Fyysinen väkivalta……………………………………………………………………………….. 48

Materiaalinen väkivalta………………………………………………………………………… 49

Henkinen väkivalta………………………………………………………………………………. 49

Identiteettistressi……………………………………………………………………………… 49

Taloudellinen väkivalta………………………………………………………………………… 49

Onko väkivallan laaduissa olennaista eroa?…………………………………………….. 50

Väkivaltaan varautuminen…………………………………………………………………….. 50

Ryhmät……………………………………………………………………………………………………….. 50

Hi-Lo vs. Middle……………………………………………………………………………………… 50

Globalistit……………………………………………………………………………………………….. 51

Kansainvälinen juutalaisuus………………………………………………………………………. 51

Vasemmisto, eli kommunistit…………………………………………………………………….. 52

Aavikkouskonnot – eli abrahamilaiset monoteistit……………………………………….. 52

Kulttuurimarxilaisuus……………………………………………………………………………….. 53

Feministit………………………………………………………………………………………………… 54

Aktivisti…………………………………………………………………………………………………………… 54

Kuka on aktivisti?………………………………………………………………………………………… 54

Miten aktivistin tulee toimia ja esiintyä?…………………………………………………………. 54

Aktivistin kultaiset sanat……………………………………………………………………………….. 55

Kultaisten sanojen selitysosa……………………………………………………………………… 55

Kasvu aktivistina………………………………………………………………………………………….. 57

Kunnia ja uhkat………………………………………………………………………………………… 57

Viisaus ja tahdonvoima…………………………………………………………………………….. 58

Vakaumuksen järkähtämättömyys………………………………………………………………. 58

Sielun temppeli………………………………………………………………………………………… 59

Hengen voimat…………………………………………………………………………………………. 59

Ihminen on kokonaisuus……………………………………………………………………………. 60

Vaaroihin varautuminen……………………………………………………………………………. 60

Fyysinen väkivalta……………………………………………………………………………….. 60

Riskien hallinta………………………………………………………………………………… 60

Itsen suojelu……………………………………………………………………………………. 61

Kohtalon hyväksyminen……………………………………………………………………. 61

Taloudellinen väkivalta………………………………………………………………………… 62

Valtioväkivalta…………………………………………………………………………………….. 63

Internet…………………………………………………………………………………………… 63

Tiede………………………………………………………………………………………………………………. 64

Yleistä………………………………………………………………………………………………………… 64

Biologia………………………………………………………………………………………………………. 65

Ihmislajien alkuperä…………………………………………………………………………………. 65

Ihmisryhmien eroja…………………………………………………………………………………… 66

Suomalaisten alkuperä………………………………………………………………………………. 68

Geneettinen tausta………………………………………………………………………………… 68

Kytkös neandertalin ihmiseen………………………………………………………………… 68

Suomen kieli……………………………………………………………………………………….. 69

Terminologia……………………………………………………………………………………………………. 69

Tarkoitus ja tavoitteet

Alkusanat

Tämä kirja ei koskaan tule valmiiksi, sillä me kirjoitamme tätä niin kauan kuin suomensukuiset ihmiset vielä elävät tällä planeetalla. Tämä kirja kertoo meidän kamppailustamme meidän kansojemme, heimojemme ja sukujemme säilyttämiseksi ja taistelusta meidän itsemäärämisoikeutemme puolesta.

Tästä kirjasta tulee uusia versioita niin kauan kuin on suomensukuisia, jotka haluvat tätä kirjaa vielä  kirjoittaa. Jos tästä kirjasta tulee useita eri versioita, useita eri haaroja, se vain kertoo ideologisen sukupuumme moninaisuudesta ja me pidämme tätä iloisena asiana.

 

Kirjan tarkoitus

Tämän kirjan tarkoitus on tehdä määrittelevää, jäsentävää, järjestävää ja suunnittelevaa työtä suomensukuisten kansojen tulevaisuuden varmistamiseksi. Tämän kirjan tarkoitus on saattaa laajempaan tietoisuuteen osaamista ja ymmärrystä, jota me tarvitsemme tavoitteidemme saavuttamiseksi.

Jos olet suomensukuinen tai suomensukuisten ystävä, nämä tavoitteet ovat sinun olemassaoloosi liittyviä tavoitteita.

 

Tavoitteet

Jokaisella toimijalla on aina oltava selkeästi määritellyt tavoitteet, joita voidaan kussakin tilanteessa käyttää majakkana pimeydessä, jota vastaan jokaista päätöstä voidaan peilata epävarmuuden vallitessa.

Sen takia selkeiden tavoitteiden merkitystä ei voi liiaksi korostaa ja me julistamme nämä pääasialliset tavoitteemme nyt ja pysyvästi seuraaviksi:

 

Meidän tavoitteemme on jokaisella aikavälillä suomensukuisten kansojen, heimojen ja sukujen säilymisen ja itsemääräämisoikeuden varmistaminen.

 

Muiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden puitteissa nuo kaksi tavoitetta tulee nähdä päällimmäisinä ja perustavanlaatuisina. Muissa asioissa voidaan ja tuleekin tehdä kompromisseja siellä missä se näitä päätavoitteita hyödyttää.

 

Ideologia

Alkusanat

Meidän tehtävänantomme on mainittu ensimmäisen kirjan ensimmäisessä kappaleessa. Sen vuoksi on mainittava, että ideologian käsittely tässä on vain yksi mahdollinen sellainen. Eri aktivistit ovat ideologian eri yksityiskohdista erimielisiä, mutta me olemme eri mieltä, jotta me voisimme olla samaa mieltä.

Me kaikki kuitenkin olemme samaa mieltä meidän pääasiallisesta tehtävänannostamme. Muusta me voimme olla eri mieltä ja meidän tuleekin olla muista asioista erimielisiä. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa hämärtää sitä johtotähteä, että me olemme pääasiasta, suomensukuisten asiasta, aivan samaa mieltä.

 

Perusteet

Meidän lähtökohtamme on se, että suomensukuisilla kansoilla on oikeus olemassaoloon nyt ja aina. Olemme edelleen sitä mieltä, että Suomi on suomensukuisten kansojen merkittävin kotimaa, koska noin viisi (5) miljoonaa noin seitsemästä (7) miljoonasta suomensukuisesta ihmisestä asuu Suomessa, eli selkeä enemmistö.

Meidän lähtökohtamme edelleen on, että suomensukuiset kansat ovat uudisraivanneet Suomen. Suomensukuiset suomalaiset ovat siis Suomen alkuperäiskansa. Näin ollen Suomi on kiistattomasti meidän, eikä tämä asiantila saa koskaan muuttua millään verukkeella.

Päätösvalta Suomessa kuuluu edellämainitun pohjalta suomensukuisille suomalaisille, nyt ja aina. Toimet, jotka kyseenalaistavat tätä asetelmaa me tulkitsemme vihollisuuksiksi, joiden tarkoitus on riistää alkuperäiskansalta sen uudisraivaama isänmaa.

 

Tähän me suhtaudumme avoimen vihamielisesti.

 

On sitä paitsi yhdentekevää ovatko suomalaiset olleet täällä tuhat vai yli kymmenentuhatta vuotta. Ajanjaksot ovat joka tapauksessa niin pitkiä, ettei kukaan järkevä toimija edes yritä haastaa meidän asemaamme Suomessa. Meidän vihollisemme eivät kuitenkaan ole järkeviä.

 

Ylivalta

Alkuperäiskansojen oikeuksien yhteydessä alkuperäiskansojen oikeuksia ei katsota ylivaltaisiksi tai ylivallaksi. Samaan aikaan valkoisten etnisten ryhmien esittämät vaatimukset omista oikeuksistaan katsotaan nykyisessä poliittisessa ilmastossa usein ylivaltaisiksi vaatimuksiksi tai valkoisen ylivallan tavoitteluksi.

Tästä paljastuu kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että ylivaltadiskurssi ylipäätään on täysin yksipuolista ja valkoiseksi syntymään sattuneita sortavaa ja avoimen vihamielistä eurooppalaisperäisiä etnisiä ryhmiä kohtaan. Kysymys on sanalla sanoen rasismista.

Toinen seikka on se, että me emme esitä ylivaltapyrkimystä. Suomalaiset ovat eurooppalaisperäisistä kansoista yksi historiallisesti kaikkein sorretuimmista eikä meillä ole koskaan ollut osaa eikä arpaa kolonialismissa tai imperialismissa.

Päinvastoin, meitä on kolonialisoitu ja kolonialisoidaan taloudellisesti ja poliittisesti edelleen. On pöyristyttävää syyttää suomensukuisia ylivaltaisuudesta tai rasismista, kun me olemme olleet kolonialisoituina ja rasismin kohteena.

Tässä ehdään siis monella tasolla vääryyttä suomensukuisten asiaa kohtaan, jos syytetään sitä ylivaltaiseksi. Jokaisella etnisellä ryhmällä ja alkuperäiskansalla on oikeus olla olemassa ja jatkaa olemassaoloaan. Jopa YK:n ihmisoikeussopimukset takaavat tämän oikeuden alkuperäiskansoille, mutta suomensukuiset on suljettu tämän ulkopuolelle, koska me olemme väärän värisiä.

Eli, jos meiltä kysytään, onko meidän tavoitteemme ylivaltainen, me vastaamme, ettei se ole. Tästä ei pidä tehdä sitä väärää päätelmää ettemmekö me kannattaisi suomensukuisten valtaa Suomessa nyt ja jatkossa.

Sitä me kannatamme. Jos joku haluaa kutsua kolonialisoidun alkuperäiskansan ihmisoikeus- ja vapausvaatimuksia valkoiseksi ylivallaksi, sen kun. Me emme lotkauta korvaammekaan moiselle julkeudelle.

 

Suomensukuisten sorto

 

Suomensukuisia kansoja on sorrettu pitkään, Suomessa ja muualla. Suomessa suomensukuisia kansoja on ruotsalaisten toimesta miehitetty vuosien 1250 ja 1809 välillä yli puoli vuosituhatta. Tätä seurasi Venäjän kolonialisaatio, joka jatkui vuoteen 1917 saakka.

Suomen voidaan katsoa olleen itsenäinen ainakin jossain määrin vuoden 1918 tapahtumien jälkeen toisen maailmansodan alkuun asti, noin 30 vuotta. Sitten me jouduimme suurvaltakonfliktin osapuoleksi, taistelimme kommunismia vastaan ja valitettavasti hävisimme.

Hävityn sodan jälkeen me olimme jonkin sortin osittainen vasallivaltio Neuvostoliitolle Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuonna 1992. Tämän jälkeen meille uskoteltiin, että on meidän kannaltamme paras luopua itsemääräämisoikeudesta ja me liityimme vuonna 1995 Euroopan Unioniin.

Kaiken tämän jälkeen voitanee katsoa, että suomensukuiset heimot ovat olleet jossain mielessä itsenäisiä vuoteen 1250 saakka ja sen jälkeen vuodet 1918-1939, eli 31 vuotta. Suomensukuiset suomalaiset ovat olleet Suomessa “ylivaltaisia” viime vuosituhannen aikana yhteensä vain 281 vuotta, josta melkein kaikki vuosien 1000 ja 1250 välillä.

Ruotsalaismiehityksen aikana suomalaisia kuoli suuria määriä nälänhädissä ja Ruotsin kruunun sodissa. Venäläiset mm. hyökkäilivät Suomeen 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsin kruunun viedessä maastamme sotaikäiset miehet omiin sotiinsa. Tämän seurauksena ryöstelevät venäläiset veivät suomalaisia naisia ja lapsia orjiksi ja myivät meidän esivanhempiamme mm. arabeille.

Suomensukuisia on sorrettu myös rajan tuolla puolen, Venäjällä, ja sorretaan edelleen. Suomensukuiset vähemmistöt ovat jälleen vaikeuksissa, vaikka tilanne hetkellisesti näytti paremmalta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen.

Suomensukuisia on sorrettu itärajan takana ainakin Lev Trotskin aloittamasta suomensukuisten etnisestä puhdistuksesta alkaen. Suomensukuisten sorrolle rajan itäpuolella voi olla pidemmätkin perinteet, mutta meidän täytyy ensin selvittää asiaa enemmän ennenkuin me voimme kertoa siitä enemmän.

Olennaista kuitenkin on käsittää, että suomensukuisten suomalaisten osa on ollut ankara ja se on sitä edelleen, koska meidän maamme Euroopan Unionin provinssiksi muuttaneilla toimitahoilla on hyvin vähän sympatiaa meidän asiaamme kohtaan.

Niinpä me elämme jälleen kerran yhtä sortokautta ja juuri siksi meidän kamppailumme meidän asiamme puolesta on niin tärkeää myös herran vuonna 2018. Se on nyt aivan yhtä tärkeää kuin Venäjän sortovuosina 1800-luvun lopulla.

Meidän on jälleen kerran turvattava oma ja lastemme tulevaisuus riittävin keinoin. Meidän pääasialliset tavoitteemme eivät ole neuvoteltavissa, emmekä me neuvottele  niistä. Suomensukuisten on oltava olemassa jatkossakin ja suomensukuisten on pidettävä jöötä tässä maassa. Nyt ja aina.

 

Oletteko te natseja?

 

Ei, me olemme ISKTR!

Vakavammin puhuen, suomensukuisten asialla ei ole mitään tekemistä sen paremmin fasismin, rasismin kuin kansallissosialisminkaan kanssa. Meidän asiamme tulisi nähdä samassa valossa kuin halus säilyttää merikotka tai sinivalas, luonnonsuojeluna.

Suomensukuisen kansan säilyttämisessä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Suomensukuisen kansan säilyttäminen on arvokasta siinä missä minkä tahansa muun eläinlajin säilyttäminen. Meistä kaikki varmasti toivovat, että jatkossakin on ruskeakarhuja, harmaakarhuja ja jääkarhuja.

Kysymys on samasta. Kaikki etniset ryhmät ovat arvokkaita ja ilman niiden tuottamaa moninaisuutta ja rikkautta me kaikki olisimme paljon köyhempiä. Tilanne on päinvastainen kuin meidän vihollisemme koettavat esittää. On heidän hankkeensa tuhota moninaisuus, ei meidän.

Jokaisella heimolla, etnisellä ryhmällä, rodulla ja ihmisen alalajilla on oikeus olla olemassa nyt ja jatkossa siinä missä muillakin lajeilla. Jos olet tästä eri mieltä, kannatat jonkin ryhmän sammuttamista ja eli kansanmurhaa.

 

Samalla vaivalla tässä kannattaa nyt sanoa sekin, että “rasismi” on sekin vihollisemme keksimä termi, jota jo suomensukuisia etnisesti puhdistanut Lev Trotski käytti aseena suomensukuisia vastaan väittäen suomensukuisten itsemääräämispyrkimyksiä rasismiksi.

Kaiken lisäksi rasismi tarkoitti alunperin sitä, että toista roturyhmää sorrettiin syystä tai toisesta. Nykyisin rasismia ovat jopa mikroaggressioksi väitetyt väärät ilmeet. Meidän vihollisemme ovat vesittäneet koko käsitteen täydelliseen naurettavuuteen asti.

Jokaisella ihmisryhmällä on sisäryhmä ja ulkoryhmä. Tämä on meille lajityypillinen asia, koska suurin osa meidän evoluutiohistoriastamme on tapahtunut n. 80 – 220 lajiyksilön ryhmissä savanniapina-aikana.

Jos sitä piirrettä ihmisestä koetetaan kitkeä, että ihminen suosii omaa ryhmäänsä ja pitää sitä lähtökohtaisesti muita parempana ja tärkeämpänä ilman mitään perusteita, taistellaan tutkainta vastaan. Antirasistien tulisi keskittyä siihen, että syrjintää ei tapahdu. Ihmisten preferenssejä sen sijaan on mahdotonta muuttaa, koska oman ryhmän ensisijaisuus on koodattu meille geeneihin.

Arvaan toki, että tuohon vasemmistomarxilainen sanoisi, ettei geeneillä voi perustella mitään, mutta he itse kyllä perustelevat kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt genetiikalla. Näin ollen vedän sen johtopäätöksen, että genetiikkaan nojaava perustelu on tässäkin pätevä.

 

Toki jotku fasistit, rasistit ja kansallissosialistit voivat kannattaa meidän asiaamme, mutta meidän asiaamme voivat aivan yhtä hyvin kannattaa myös vasemmistolaiset, maalaisliittolaiset, turkulaiset, keihäänheittäjät ja patarouvat.

Näin ollen meidän asiamme ei ole fasismia, rasismia tai mitään muutakaan ismiä, vaan nimenomaan meidän asiamme, suomensukuisten asia. Tästä ei pidä päätellä, että me suhtautuisimme kartellimedian toivomalla tavalla edellämainittuihin aatteisiin.

Jokaisella meidän asiaamme kannattavalla henkilöllä on täysi oikeus ja vapaus kannattaa mitä muita aatteita tai ideologioita he haluavat, olennaista on vain se, kannattavatko he meidän asiaamme vai ovatko he meidän asiamme vihollisia. Muusta me emme ole kiinnostuneita, koska meitä kiinnostaa lähtökohtaisesti vain ja ainoastaan meidän oma asiamme.

 

Keinot

 

 

Propaganda

Yleistä

 

Propagadalla me tarkoitamme viestintää, tiedottamista, mainontaa ja markkinointia. Se on viestintää, jonka tarkoituksena on tuoda meidän asiaamme esille mahdollisimman tehokkaasti, asiaamme edistäen ja asiamme suosittuutta rakentaen.

Propaganda pitää ymmärtää laajasti ja nähdä se kokonaisuutena, jossa on koko kansallismielisten mielipiteiden, asenteiden, aistimusten ja sen sellaisten kirjo. Meidän tavoitteemme propagandan kentällä tulee olla mielipideilmaston ohjaaminen meille edulliseen suuntaan niin monella tasolla ja taholla kuin mitenkään mahdollista.

Propagandassa onnistuminen yksittäisessä tapauksessa tarkoittaa sitä, että yhden henkilön mielipidettä on saatu siirrettyä edes yksi pykälä meille edulliseen suuntaan riippumatta tämän henkilön mielipiteen aloituspisteestä.

Tämän takia on nähtävä, että mielipideilmasto on jatkumo, jonka yhdessä ääripäässä on suvakit ja jonka toisessa ääripäässä majailee rajakit. Missä tahansa kohtaa tätä janaa kenen tahansa siirtymä kohti suuntaan rajakit on meille onnistuminen ja vastaavasti kenen tahansa liikahdus missä tahansa kohtaa tätä janaa suuntaan suvakit on meille epäonnistuminen.

Kaikkea propagandaa pitää aina peilata tässä valossa.

 

Mediakenttä

 

Media tulee aiemmin mainitulla tavalla nähdä kokonaisuutena. Suomessa ja maailmalla on määrätynlainen mediakenttä, joka on kokonaisuus. Meidän tavoitteemme on propagandan tasolla toimia tällä kentällä sellaisella tavalla, joka edistää meidän tavoitteitamme ja siirtää mielipiteitä kansallismielisempään suuntaan joka paikassa ja kaikkialla, missä suinkin mahdollista.

Tästä syystä mediakenttä voidaan yksinkertaistaa janaksi, jonka yhdessä päässä on meille suosiolliset mielipiteet ja toisessa meille vihamieliset. Tämä on tottakai yksinkertaistettu näkemys vallitsevasta tilanteesta, mutta se leikkaa suoraan meidän kannaltamme asian ytimeen.

Sanottakoon nyt esimerkin vuoksi, että Suomessa tämän janan ääripäässä on vaikkapa jotkin maanalaiset vasemmistoanarkistien julkaisut, mutta niitä valitettavan lähellä sellaiset toimijat kuten vaikkapa Sanoma-konserni ja Yleisradio.

Sanottakoon edelleen esimerkin vuoksi, että toisessa ääripäässä olisi vaikkapa MV-media, vaikkemme me oikeasti edes ole tätä mieltä. Kysymys on nyt vain esimerkistä asian kiteyttämiseksi.

Me haluamme, että tuosta meille vihamielisen maanalaisen kansainvälisen anarkismin julkaisusta on polku suoraan toisen ääripään mediaan asti, jonka nyt tässä nimesimme MV-mediaksi, joka voi sitä olla tai olla olematta.

Olennainen kuitenkin on tuo polku, sanottakoon nyt tässä yksinkertaisuuden vuoksi, vasemmalta oikealle. Ja meidän tavoitteemme siis tulee olla, että tällä polulla on jokainen askelma vasemmalta oikealle ja että mahdollisimman moni ottaisi yhden tai usemman askeleen tällä polulla vasemmalta oikealle.

Tämä tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme laajan verkoston erilaisia medioita, joita pitkin on reittejä vasemmalta oikealle. Lienee järkevää olettaa, että ihmiset eivät tee yleensä suuria harppauksia tällä janalla suuntaan tai toiseen ja sen takia polulla pitää olla jokainen askelma.

Tämä tarkoittaa sitä, että erilaisia kansallismielisiä medioita voi olla mediakentällä paljonkin ja niiden kaikkien olemassaolo omalla tavallaan tukee meidän tavoitteitamme ja mahdollistaa tiedostamisen polkuja vasemmalta oikealle.

Tästä syystä johtuen jokainen kansallismielinen media ja mielipide on arvokas, koska se muodostaa omalta osaltaan osan mediaekosysteemistä, joka mahdollistaa meidän tavoitteidemme edistämistä.

 

Kartellimedia

 

Aiemmin yksinvaltaista asemaa nauttinut valtamedia on Suomessa hyvin kartellisoitunut. Muutama toimija omistaa maassamme lähes kaikki lehdet suurista lehdistä pieniin paikallisjakeluihin ja omistaa myös valtavan osan maamme muusta mediasta mukaan lukien radio- ja televisio-ohjelmat.

Meidän asiaamme olisi ollut melkein mahdotonta puolustaa nykyoloissa ilman Internetin rakennemuutoksen tuottamaa mahdollisuutta. Meidän tulee tottakai haastaa kartellimediaa joka paikassa, niin paperilla, radiossa kuin televisiossakin, mutta samalla on myönnettävä, että Internet kasvavasta sensuurista huolimatta on ollut meille edullinen kansallisen taistelun kenttä ja on sitä jatkossakin.

Tärkeintä tässä on tiedostaa, että meidän mediamme todella on kartellisoitunut ja on lopulta vain pienen suurkapitalistien sisäpiirin käsissä. Tämän takia on melkein mahdotonta toivoa minkäänlaisia avauksia kartellimedista, jotka tukisivat meidän asiaamme. Kartellimedian harvalukuiset omistajat eivät välitä meidän asiastamme ja ovat sille itseasiassa vihamielisiä.

Tässä ei itseasiassa ole mitään uutta. Media on eri historian vaiheissa tyypillisesti ollut hallitsevan luokan kontrollissa ja jo ennen kapitalismin nousua sitä hallitsivat erilaiset säätyihin, kruunuihin ja kirkkoihin liittyvät toimijat.

Porvarisvallan kukistettua perinteiset kuningaskunnat ja kommunismin romahdettua mediavalta ja mediakontrolli on porvarisvallan eliitillä, eli suurkapitalisteilla. Kaiken lisäksi median työvoima puolestaan on erittäin voittopuolisesti vasemmistolaista, joka sekin on meidän asiallemme vihamielinen ryhmä.

Näin on käsitettävä, että me tarvitsemme välttämättä omat mediamme, vaikka kaikki työ mikä voidaan tehdä kartellimedian omilla alustoillaan meidän asiamme puolustamiseksi on tietenkin arvokasta kuten on myös kartellimedian meille vihamielisten ulostulojen kritisointi Internetin taistelutantereilla.

 

Propagandan keinoja

Valtamedian keinot

 

Siitäkin huolimatta, että me aiheutamme osassa lukijoitamme nyt pahennusta, me teemme tässä historiallisen anekdootin, joka kiteyttää tämän kappaleen viestin. Me teemme lainauksen, koska se on niin hyvin mieleenjäävä ja sopii tähän kuin nenä päähän:

 

“Te [kartellimediassa] olette meidän opettajiamme ja me haluamme vain olla teidän oppilaitanne ja oppia teiltä.”

– Joseph Göbbels

 

Kartellimedia käyttää jo nyt lukuisia propagandataktiikoita ja -strategioita ja me voimme oppia sen takia kartellimedialta paljon. Meillä on etuna tämän lisäksi se, että meidän asiamme takana seisoo myös totuus.

Näin ollen meillä on mediataistelussa tosiasiallinen strateginen etu, vaikka meidän vihollisellamme onkin selkeästi enemmän voimaa, rahaa, resursseja ja kenties aktiivisia joukkojakin.

Kaikista noista eduista huolimatta meidän puolellamme on totuus ja kuten sanottua, kartellimedia on meidän paras opettajamme.

 

Artikkelianalyysi

 

Kartellimedian artikkeleja kannattaa lukea opiskelumielessä. Kun ensin pitää mielessä sen, että valtamedian useilla artikkeleilla on jokin julkilausumaton tavoite, on päässyt hyvään alkuun mediakritiikissään.

Ensimmäisiä tarkastettavia asioita on se, vastaako jutun otsikko sen sisältöä. Usein näin ei ole. Syy tälle on se, että aniharva otsikon näkevistä avaa artikkelin. Sen takia propagandaa harrastetaan paljon otsikoiden tasolla vääristellen niitä omiin tarpeisiin sopiviksi.

Edelleen niistä, jotka avaavat artikkelin harva lukee artikkelia alkua pidemmälle ja vain hyvin harvat lukevat koko artikkelin ja niitäkin saadaan jallitettua, jotka lukevat artikkelin alun ja vilkaisevat sen lopun tekemällä artikkelin täyskäännös vähän ennen sen loppujohtopäätöstä, jossa ei sitten sanotakaan oikein mitään.

Eräs tyypillinen propaganda-artikkelin rakenne on siis se, että sen otsikko ei vastaa artikkelin sisältöä ja artikkelin alkupuoli ja sen loppujohtopäätökset ovat propagandaa ja jossakin sen loppupuolella sanotaan jotakin vastakkaista, jotta voidaan vedota siihen kohtaan, jos joku syyttää artikkelia propagandaksi, jota se tottakai on.

Tyypillistä on myös se, että artikkelissa tuputetaan vain yhtä näkökulmaa (narratiivia), joka voi esimerkiksi olla moninaisuuden erinomaisuus. Tätä ei kuitenkaan tyypillisesti julkilausuta vaan sen sijaan artikkeli on kirjoitettu aivan siten kuin mitään näkökulmaa ei artikkelin kirjoittamiseen oltaisi otettukaan ja aivan kuin muka puhuttaisiin jotain, joka on laajemmin ajateltuna täyttä totta.

 

Sanastoanalyysi

 

Kartellimedian artikkeleissa usein pyritään tuputtamaan ihmisille uussanoja ja uuskieltä. Tämän tarkoitus on se, että jo sanojen merkitykset valitaan sellaisella tavalla, että ne tukevat näkökulmia, joita kartellimedia haluaa lukijoilleen tuputtaa.

Esimerkiksi puhuttaessa laittomista maahantunkeutujista kartellimedia saattaa puhua paperittomista turvapaikanhakijoista ja paperittomista pakolaisia tai siirtolaisista. Tällä tavalla peitellään sitä, että kysymys on laittomasti maassa oleskelevista henkilöistä, jotka ovat maassa rikollisesti, maan lakeja rikkojen, eli he ovat rikollisia ja vieläpä jatkavat rikostaan jatkuvasti jatkamalla maassa laittomasti oleskelua.

Tämä on vain yksi esimerkki propagandasta sanojen tasolla. Tätä sanastoa on viljalti. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja välttää kartellimedian uussanojen käyttöä ja korvata ne omilla paremmin meidän näkökulmaamme tukevilla sanoilla.

 

Leimaaminen

 

Kartellimedia harrastaa myös poliittisten toimijoiden, puolueiden, poliitikkojen, asiantuntijoiden ja yksityishenkilöiden, yritysten, yhdistysten ja sen sellaisten aggressiivista ja vihamielistä leimaamista vahingoittamistarkoituksessa.

Erittäin tyypillistä on natsittelu ja fasisteiksi, rasisteiksi, antisemitisteiksi, islamofobeiksi, homofobeiksi sekä ilmastonmuutoksenkieltäjiksi leimaamiset. Näin muun muassa. Propagandan teho ja taso poikkeaa edellä mainittujen termien kohdalla toisistaan.

Natsittelun teho perustuu väsymättömään sotapropagandaan akselivaltioita vastaan, jota ei ole vieläkään lopetettu. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sodan osapuolet lopettivat sotapropagandan toisiaan vastaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen sotapropagandaa sodan hävinneitä akselivaltioita vastaan ei ole koskaan lopetettu.

Tämän takia sana “natsi” ei tarkoitakaan kadunmiehen tietoisuuden tasolla Saksan kansallissosialistisen puoleen (NSDAP) jäsentä, vaan paremminkin tuo sana yksinkertaisesti tarkoittaa vain “pahaa”. Sanan ymmärretty merkitys on siis lähempänä saatanaa kuin jonkin puolueen jäsentä. Natsittelulla näin ollen luodaan mielikuvia siitä, että jokin taho on yksinkertaisesti paha kuin saatana.

Fasisteiksi ja rasisteiksi nimittelyllä pyritään samantapaiseen efektiin, vaikkei se olekaan yhtä tehokas keino kuin loputon natsittelu, holokaustittelu ja järjettömät viittaukset juutalaisten kansanmurhaan asiayhteyksissä, millä ei ole mitään tekemistä tuon historian tapahtuman kanssa.

Antisemitisti, islamofobi ja homofobi ovat aiemmin mainittua uuskieltä, jolla kartellimedia koettaa ehdollistaa ja iskostaa omaa näkökulmaansa kadunmiehen tietoisuuden osaksi. Tässä annetaan sanan merkityksen tasolla ymmärtää, että kysymys on vihasta tai pelosta, jos ei pidetä jostakin asiaan liittyvästä ryhmästä tai nähdään jotakin kielteistä niiden piirteissä tai toiminnassa.

Kysymys on tavallaan medikalisaatiosta, joka oli tavallinen Neuvostoliiton propagandataktiikka, jonka avulla henkilö, henkilöt tai toimitahot leimataan mielisairaiksi sanan tasolla (fobiat) tai antisemitistin tapauksessa suorastaan kansanmurhaisiksi.

Ilmastonmuutoksenkieltäjä on taas terminä sukua esimerkiksi evoluutionkieltäjälle. Nämä kieltäjä-päätteiset termit ovat kaikki yhtä perhettä, jossa n.s. “kieltäjiä” pyritään leimaamaan ryhmäksi, joka kieltää jotakin yleisesti todeksi hyväksyttyä ja täten pyritään liittämään nämä tahot jollakin tavalla heikkopäisten joukkoon.

Leimaaminen on eräs varsin toimiva tehokeino, jota kartellimedia viljelee väsymättä. Se on itseasiassa myös vihapuhetta, jos tuolla sanalla jokin merkitys ylipäätään on.

 

Avoin johtopäätös

 

Eräs propagandataktiikka on huijata lukija itse tekemään haluttu johtopäätös. Sanotaan esimerkiksi, että suomalaiset eivät ole vanha kansa eikä suomen kieli ole vanha kieli, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat on kirjoittanut suurilla kirjaimilla.

Se mitä jätetään sanomatta on olennaisin. Tämä on tietoista. Ei haluta joutua tilanteeseen, jossa suoraan sanotaan, että suomensukuisten etnisen ryhmän häviäminen ei haittaa mitään, koska se on niin röyhkeä väite.

Samaan aikaan lukija saadaan ajattelemaan juuri noin, keksimään aivan itse, että asia on näin, kun hänelle tarjoillaan oikeat faktat ilman oikeaa johtopäätöstä, mutta samalla ainoaa johtopäätöstä, joka niistä voidaan tehdä: suomensukuisten kansanmurha ihan helt okej!

Tämä keino on vielä siksi aivan erityisen tehokas, että tätä käytettäessä propagandaa havaitsematon lukija kuvittelee vieläpä itse keksineensä juuri sen johtopäätöksen, johon hänet juoksutettiin kuin peura junan alle.

Ihminen on taipuvainen sitoutumaan itse keksimiinsä johtopäätöksiin vieläkin tiukemmin kuin muilta oppimiinsa ja juuri siksi tämä tekniikka on niin vaarallinen, että sitä voitaisiin pitää jonkinsorttisen aivopesun aatelistekniikkana.

 

Kertomatta jättämien

 

Kertomatta jättäminen on kaikkein tehokkain propagandan muoto ja kartellimedia harrastaa sitä jatkuvasti, runsaasti ja hyvin merkittävällä tavalla. Tärkein tapa tässä on se, että valikoidaan uutisoitava materiaali siten, että se tukee kartellimedian suosimaa tarinaa (narratiivia).

Kun kerrotaan kaikista asioista vain toinen puoli, saadaan luotua mediaa seuraavalle käsitys maailmasta, joka on erittäin yksipuolinen. Kun tällä tavalla iskostettu henkilö kohtaa sitten informaatiota, joka ei sovi häneen iskostettuun maailmankuvaan, hän hyvin todennäköisesti hylkää vieraan tiedon valheellisena, oli se sitten sitä tai ei.

Kertomatta jättämistä tehdään jatkuvasti muuallakin kartellimediassa. Oikeastaan jokainen artikkeli on ideologisesti ladattu sillä tavalla, että niissä asiat kerrotaan vain määrätystä näkökulmasta ja tätä näkökulmaa haastavat tosiasiat jätetään tahallaan kertomatta.

Ylläolevan yhdistelmävaikutus on se, että kartellimedian uutisten lukija päätyy maailmankuvaan, joka on sosiaalisen median kuplan kaltainen. Siitä on erittäin vaikea irrottautua, koska tästä yksipuolisesta iskostetusta maailmankuvasta on tullut kartellimedian seuraajan mielessä hallitseva maailmankuva.

Maailmankuvan murtuminen on yksilölle aina henkilökohtainen kriisi ja sen takia monet psykologiset mekanismit suojelevat yksilöä hänen maailmankuvansa murentumiselta. Ja tästä syystä kartellimedian iskostama maailmankuva on niin äärimmäisen toksinen.

Tämän toksisen ja vääristyneen maailmankuvan luomisessa kertomatta jättämisellä on hyvin merkittävä rooli. Se olennaisesti yhdistyy siihen, että kaikki asiat kerrotaan yhdestä näkökulmasta, jolla iskostetaan, vahvistetaan, toistetaan ja uusinnetaan tätä kuplakäsitystä todellisuudesta.

Tästä on kuitenkin vielä eräs edistyneempi versio, josta kerromme seuraavaksi:

 

Valeoppositio, väärä vastakkainasettelu, vaihtoehtojen supistaminen

 

Yhden maailmankuvan, kuplan, näkökulman tai tarinan (narratiivin) näkökulmasta jankuttamisen ja kaiken edellämainitun haastavan kertomatta jättämisestä on olemassa vielä eräs edistyneempi versio.

Kysymys on valeoppositiosta tai väärästä vastakkainasettelusta, avaruuden litistämisestä kahteen pisteeseen tai yhdelle janalle.

Toisin sanoen, sen sijaan, että nähtäisiin esimerkiksi koko poliittinen avaruus, esitetään kaikki asiat vasemmisto-oikeisto -vastakkainasettelun kautta. Tämä sulkee pois kaikki muut vaihtoehdot kättelyssä, kuin vasemmiston ja oikeiston.

Käytännössä siis suljetaan ulos kaikki muut näkökulmat, maailmankuvat tai puhujat kuin vasemmisto ja oikeisto ja sitten lietsotaan keskustelu tyypillisesti kuumille tunnekierroksille ja yhytetään ihmisiä valitsemaan puolensa – vain kahdesta vaihtoehdosta!

Sama ilmiö näkyy vasemmisto-oikeisto -janan käytössä, kun politiikasta puhutaan yleensä tai kun vertaillaan eri puolueita tai toimijoita toisiinsa. Tosiasiallisesti monet poliittiset liikkeen ja ideologiat eivät lainkaan sovi tuolle akselille, mutta tarkituskin on sammuttaa ne pakottamalla keskustelu akselille, jossa on tilaa vain kartellimedian hyväksymille poliittisille näkemyksille.

Erityisen tehokasta on näiden valikoitujen kahden vaihtoehdon välille luoto myrsky vesilasissa, joka saa lukijat valitsemaan puolensa juuri niiden kategorioiden välillä, jotka kartellimedia haluaa esittää ainoiksi oikeiksi kategorioiksi.

Näppärää, tehokasta ja helvetin moraalitonta ja eräs osasyy siihen, miksi asiat menee tyypillisesti kuten menee.

 

Spekulatiiviset aasinsillat

 

Spekulatiiviset aasinsillat ovat kartellimedian suosimaa tarinankerrontaa (narratiivia) noudattelevaa loikkimista yhdestä arvauksesta toiseen. Eräässä Sanomien artikkelissa tällainen suomättäältä toiseen loikkiminen sai tällaisen muodon:

Suomalaisten kannalta kiinnostavin tulos (kenen mukaan?) … Se voi tarkoittaa sitä (tai voi olla tarkoittamatta) … Ehkä (tai ehkä ei) … Onkamolla on hypoteesi (eli arvaus) … Osa kielitieteentekijöistäkin uskoo (Osa, mikä osa? Yksi prosentti, kymmenen prosenttia? Ja uskoo, siis ei tiedä. Tieteentekijät mainittu, jotta kohtaan on saatu auktoriteetin vaikutelmaa.)

Jos nyt sanotaan ylläolevasta, että jokainen ketjutettu väite olisi puoliksi totta, niin tuon totuusarvo olisi enintään jotain luokkaa 0,5 x 0,5 x 0,5 x 0,5 x 0,5 = 0,03125, eli 3 prosentin luokkaa, näin karkeasti huitaisevaa metodia käyttäen, mutta tuo osoittanee jotakin näistä kartellimedian spekulatiivis-hypoteettisten aasinsiltametodien tieteellisestä uskottavuudesta.

Ajojahdit

 

Kartellimedian harrastamat ajojahdit ovat toimenpiteitä, joissa joku henkilö otetaan median hampaisiin ja siten julkisuudessa lynkataan. Tästä on monta erilaista versiota, mutta yhteistä niillä on jonkun asian esilläpitäminen ja sillä retosteleminen, joka on ajojahdin kohteelle vahingollista tavalla tai toisella.

Ajojahdeilla voidaan pyrkiä aikaansaamaan tilanne, jossa poliitikko tai muu toimija joutuu irtisanoutumaan tehtävästään tai joutuu irtisanotuksi sen takia, että jollakulla muulla osapuolella pettää tilanteessa hermo ennen ajojahdin kohdetta.

Pahimmillaan henkilö voidaan jopa leimata esimerkiksi lapsiinsekaantujaksi ja lukija varmasti ymmärtää miten vakavia sosiaalisia seurauksia tällaiselle voi olla.

 

Tilastojen vääristely

 

Kartellimedia ja monet poliitikot ovat tilastojen vääristelyn mestareita. Keinoja on monta. Peruskauraa on se, että viitataan johonkin tutkimukseen tai gallupiin ja kerrotaan siitä vain ne osta, jotka tukee omaa tarinaa (narratiivia) ja maailmankuvaa, jota halutaan tuputtaa.

Tämän lisäksi tilastojen usein vääristellään jo kättelyssä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vaalien alla tehtävissä kyselyissä tahallaan vinoutetaan se, keneltä kysytään ketä aiot äänestää. Esimerkiksi otetaan yliedustus otokseen akateemisia kaupunkilaisnaisia ja kas kummaa, saadaan haluttu gallup-tulos. On naivia ajatella, ettei Suomessa tehtäisi jotain vastaavaa.

Edelleen tilastojen suhteen tehdään sitä, että esitetään siitä vain se osa, joka tukee omaa tarinaa. Tämä tehdään esimerkiksi niin, että jos halutaan osoittaa ilmaston lämpeneminen, leikataan kuvaan vain ne vuodet, jolloin lämpötila on ollut nousussa.

Toinen versio samasta on valikoidusti esittää aikajakso taloudesta, jolloin on mennyt erityisen hyvin tai huonosti. Myös akseleita vääristellään ja pahimmillaan kuvissa suurempi luku on alhaalla ja pienempi ylhäällä, joka on keino kääntää käyrä ylösalaisin.

Joka tapauksessa aina kun valtamedia viittaa johonkin tilastoon, gallupiin tai tutkimukseen, voit olla varma, että se on tarkkaan valittua, että siitä kerrotaan ja usein siitä kerrotaan vain valikoidut asiat. Sen takia usein lähemmäksi totuutta pääsee sillä, että itse perehtyy lähteeseen jota on käytetty. Sieltä nimittäin hyvin usein paljastuu asioita, jotka paljastavat kartellimedian propagandan.

 

Osittainen lainailu

 

Kartellimedia harrastaa säännöllisesti sitä, että se ottaa henkilön haastattelusta tai muista sanomista esiin vain yksittäisiä sanoja tai lauseita ja retostelee niillä. Tämä tehdään voittopuolisesti niin, että henkilön sanoma viesti vääristyy, joskus jopa päinvastaiseksi, kuin mitä alunperin on tarkoitettu.

Pahimmillaan henkilön sanomisista poimitaan yksittäisiä sopivia lauseita ja ripotellaan niitä eri kohtiin artikkelia mahdollisimman huonon ja leimaavan vaikutelman antamiseksi.

Tekodosentit

 

Kartellimedian eräs propagandataktiikka on ideologisesti värittyneiden n.s. asiantuntijoiden käyttäminen. Kun jokin asia nousee esille, kartellimedia tietää heti ketä professoria tai dosenttia pyytää kommentoimaan asiaa.

Kartellimedia käyttää n.s. luottoasiantuntijoita, joiden tiedetään olevan kartellimedian mielestä ideologisesti oikeaa mieltä. Näitä tekodosentteja sitten marssitetaan vakuuttamaan kansalle, että asia todellakin on kartellimedian mielipiteen mukainen.

Eri mieltä kartellimedian kanssa olevia asiantuntijoita ei pääasiassa käytetä ja usein juuri se henkilö, joka on kartellimedialle n.s. “persona non grata” on juuri se, keneltä eniten asiasta voisit oppia. Sen takia sinä et koskaan kuule tästä henkilöstä kartellimedasta.

Joskus käytetään n.s. valeoppositiotaktiikkaa, jolloin tuodaan joku oikealla tavalla, näennäisesti tai riittävän vähän eri mieltä oleva n.s. asiantuntija väittelemään kartellimedian kanssa samaa mieltä olevan asiantuntijan kanssa. Tässä käytetään yleensä valeoppositiotaktiikkaa, katso kappale valeoppositiosta.

 

Dekonstruktio

 

Kartellimedia harrastaa myös n.s. dekonstruktiota, eli vallitsevien käsitysten, arvojen ja kulttuurillisesti arvokkaiden henkilöiden ja kohteiden n.s. kyseenalaistamista. Esimerkkinä tästä on vaikkapa ikonisen Mannerheimin väittäminen homoseksuaaliksi tai hänen esittämisensä negroidi-rodun jäsenenä.

Olennaista tässä taktiikassa on etsiä tapoja hajottaa, loata ja mädättää sellaisia asioita meidän yhteiskunnallisessa tajunnassamme, joiden varassa meidän yhteiskuntamme ja sen moraali monelta osin seisoo.

Samaan kategoriaan kuuluu myös sotaveteraanien syyttely sotarikoksista. Mikään ei siis ole näille pyhää ja vaihtoehtoisia tulkintoja viljellään kaikkialle, missä on jotakin arvokasta.

 

Historian uudelleenkirjoittaminen

 

Historian uudelleenkirjoittaminen on järeämpää dekonstruktiota, jossa pyritään luomaa historian faktoista kokonaan uusi tarina (narratiivi). Tällöin pyritään suoranaisesti hävittämään se tarina, jonka varassa meidän kansallinen identiteettimme lepää ja korvaamaan se uudella.

Naurettavat artikkelit siitä, missä suomalaisia syytetään orjuudesta sen takia, että Suomesta päätyi aikoinaan tervaa orjalaivoihin on tästä klassillinen esimerkki. Samalla toki “unohtuu” mainita minkä etnisen ryhmän edustajat harrastivat eniten orjakauppaa, ketkä pitivät eniten orjia, kuka omisti orjalaivat ja minkä uskonnon pyhäpäivinä orjakauppa oli suljettu.

Historian uudelleenkirjoittaminen usein liittyy erilaisiin hankkeisiin, joissa suomensukuisten niskoille koetetaan kipata syyllisyyttä tai häpeää. Yrityisten epätoivoisesta luonteesta johtuen on aika helppo havaita, ettei meillä ole syytä kumpaankaan.

 

Suomalaisten alkuperä

 

Suomalaisten alkuperä on niin usein kartellimedian hampaissa, että se ansaitsee erityishuomion. Kartellimedia, etenkin Sanoma-konserni, harrastaa muutaman asian jatkuvaa toistamista. Yksi niistä on holokaustista ja natsien sotarikoksista jatkuva, jopa viikottainen jankuttaminen.

Toinen jankutuksen aihe on suomalaisten alkuperä. Sitä yritetään epätoivoisesti dekonstruoida ja pyritään uudelleenkirjoittamaan historia sellaisella tavalla, jossa suomalaisten alkuperä on mahdollisimman arvoton ja tyhjänpäiväinen.

Sanoma-konsernin ja Yleisradion lempitekodosentti tässä hankkeessa on Päivi Onkamo. Onkamo kyllä tietää esimerkiksi ihmisrotujen olemassaolon ja eri etnisten ryhmien älykkyyserot, tämän voi lukea hänen antamiensa haastattelujen rivien välistä, mutta häntä joka tapauksessa käytetään hyväksi jankutuksessa, jonka tarkoituksena on kyseenalaista suomensukuisten olemassaolon oikeutus.

Viimeaikaiset kartellimedialliset havainnot tästä aiheesta ovat, että me suomensukuiset olemme venäläisten kanssa samaa etnistä ryhmää, eli suomalaisugrit ja slaavit ovat samaa etnistä ryhmää ja meidän kielemme tuli vasta aivan hiljattain Eestistä, johon se ilmeisesti putosi taivaankannelta.

Samaan aikaan kartellimedia kertoo meille, että me kaikki periydymme kaikki kahdesta esivanhemmasta, mutta olemme usean populaation sekoitus vaikka ihmisrotuja ei ole olemassa. Ironisesti nykysana “poplaatio” on aiemman rotu-sanan vastine.

Suomalaisten alkuperä selviää aikanaan kyllä. Tällä hetkellä vakuuttavin tieto tästä aiheesta on se, että suomensukuisten suomalaisten perimästä 85-95% on muinaiskantaeurooppalaista ja loput muinaisaasialaista.

Kielestä ei kai kukaan ihan oikeasti tiedä, mutta aivan tuore se ei varmasti ole ja monet ulkomaalaiset sanovat siitä jotain mitä me emme itse natiivipuhujina huomaa: suomen kieli on yksi maailman kauneimmista kielistä.

 

Valkoinen syyllisyys

 

Valkoinen syyllisyys (white guilt) on kartellimedian marxilaisten käyttämä leimakirves, jolla valkoisia eurooppalaistaustaisia etnisiä ryhmiä vastaan jatkuvasti hyökätään. Pohjimmiltaan tämä taktiikka on avointa rasismia valkoisia kohtaan ja se perustuu perisynti-ajatuksen muuntamisesta vain valkoisia eurooppalaisia etnisiä ryhmiä koskevaksi historialliseksi syyllisyydeksi.

Eurooppalaistaustaisten osuus historian sota- ja ihmisoikeusrikoksissa ei tosiasiallisesti ole ollenkaan niin suuri kuin kartellimedian valtavirtadiskurssiksi tuputtamassa tarinassa pyritään väittämään.

Vielä vähemmän suomalaisilla ja suomensukuisilla on mitään syytä mihinkään syyllisyyteen tai häpeään. Me olemme Euroopan kansoista perimältämme alkuperäisimpien joukossa muutaman balttikansan ohessa ja toisaalta me olemme olleet kolonialismin ja imperialismin riistetty kohdemaa emmekä riistäjä.

Yleensäkin tarina kolonialistisesta riistosta, rasismista ja orjuudesta on vasemmistomarxilainen “vaihtoehtoinen totuus”, siis eräs mahdollinen tulkinta historiasta siten, että on poimittu historiasta vain valkoisten syyllisyyttä tukevat yksityiskohdat ja unohdettu muut.

Olennaisesti tämä taktiikka ei poikkea millään tavalla siitä propagandasta, jota Natsi-Saksassa harrastettiin juutalaisia vastaan ja tämä lienee täysin riittävä tyrmäys koko syyllisyydelle. Tosiasiassa kaikki etniset ryhmät ovat pitäneet orjia, ovat olleet ja ovat edelleen rasistisia, ovat tehneet kansanmurhia ja osa suorittaa niitä tälläkin hetkellä.

Niinpä tässä osin on kyse siitä, että valkoisista ja muista etnisistä ryhmistä kerrotaan kartellimediassa täysin päinvastaiset tarinat. Muiden ryhmien kaikki rikokset jätetään mainitsematta ja kerrotaan niistä vain hyviä asioita ja meille valkoisille tehdään tasan päinvastoin.

Tämä on mitä äärimmäisintä propagandaa ja ei edes mitään huonosti määriteltyä vihapuhetta vaan aivan ihka aitoa kansanryhmää vastaan kiihottamista. Kyllä. Kartellimedia syyllistyy jatkuvasti kansanryhmää vastaan kiihottamiseen valkoisia vastaan ja valitettavasti tähän valkoisten joukkoon lukeutuvat myös suomensukuiset suomalaiset.

 

Henkilökuvien manipulointi

 

Kartellimediassa on nykyisin yhä harvemmin kuvia, joita ei olisi käsitelty jollakin tavalla.

Kuvamanipulaatioista näkymättömin on kuvan valinta. Kartellimediaan valitaan aina edustava kuva henkilöstä, jota he haluavat tukea ja huono tai erittäin huono kuva henkilöstä, josta kartellimedia ei pidä ja haluaa siten kampittaa tätä henkilöä.

Kuvia manipuloidaan muutoinkin. Esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden ihonväriä ja kuvan sävyjä usein käsitellään enemmän tai vähemmän hienovaraisesti.

On tyypillistä, että kartellimedialle kielteinen hahmo kuvakäsitellään sairaan väriseksi tai joku valkea blondi kuvamanipuloidaan näyttämään lähes pohjoisafrikkalaiselta.

Kartellimedian jokaisella kuvalla on tarkkoin harkittu tarkoitus eikä sen kuvastossa oikein mikään ole vahinko tai sattumaa. Joka ikinen kuva on tarkkoin harkittu jotakin tarkoitus varten ja jonkin mielikuvan luomiseksi. Oikeastaan lähes jokainen kuva kartellimediassa on siis propagandaa, jonka tarkoitus on muokata sinun mielikuviasi kartellimedian haluamaan suuntaan.

 

Salaliittoteoriat

 

Kartellimedia tykkää hutkia “salaliittoteorioita” ja väittää mielellään henkilöiden olevan “salaliittoteoreetikoita”, jos he ovat kartellimedian mielestä väärää mieltä tai edustavat väärää maailmankuvaa heidän tarpeidensa näkökulmasta.

“Salaliittoteoriat” jakautuvat kahteen pääkategoriaan: niihin, joka ovat totta ja toisaalta niihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tarinoita, hypoteesejä ilman sen kummempia villoja tai sitten niihin, jotka ovat ihan puhdasta satua ja tarinankerrontaa.

Toisaalta on selvä, että salaliittoja on ollut tässä maailmassa. Ihmiset ovat juonitelleet salassa. Itseasiassa tätä tehdään eri ihmisten toimesta koko ajan. Juuri nytkin. Ja historiasta löytyy monia esimerkkejä salaliitoista.

On itseasiassa yhdentekevää, että onko jokin väittämä tai asian kuvaus “salaliittoteoria”. Siihen pätee aivan samat kriteerit kuin muuhunkin tietoon ja todistusaineiston varassa sitten kyseinen väite voidaan joko kumota tai vahvistaa todeksi.

Ja näin ollen tälle termille “salaliittoteoria” ei jää mitään käyttöä suhteessa siihen, onko jokin väite todenperäinen vai ei. Sen ainoa käyttö onkin kartellimedian vastaisten mielipiteiden leimaaminen “salaiittoteorioksi”.

Ja näin paljastuu, ettei tälläkään keisarilla ole mitään vaatteita. “Salaliittoteoria”-syytökset eivät olennaisesti poikkea muusta leimaamisesta, kuten natsittelusta ja sen sellaisesta ja se onkin sen pääasiallinen tehtävä ja tarkoitus.

Voitaisin myös sanoa, että kartellimedian “salaliittoteoria”-syytökset ovat propagandistista hevonpaskaa ja jos näin sanottaisiin, oltaisiin osuttu juurikin asian ytimeen. Kaiken lisäksi kartellimedialla on vielä omat paikkaansa pitämättömät salaliittoteoriat, joita se ei kuitenkaan kutsu sellaisiksi.

Tästä kaikesta ei kuitenkaan pidä päätellä, että kaikki “salaliittoteorioiksi” kutsutut väitteet olisivat totta. Eivät ole. Osa on, osa ei ole. Sovun säilyttämiseksi jääkööt jokaisen omaksi tehtäväksi selvittää mitkä väitteet ovat tosia ja mitkä epätosia, kutsutaan niitä sitten faktaväitteiksi, valheiksi tai “salaliittoteorioiksi”.

 

Alt-Right leimaaminen

 

Alt-Right, eli vaihtoehtoinen oikeisto (Alternative Right) on kansainvälinen liike ja ideologia, joka on pääasiassa lähtöisin Yhdysvalloista. AR on lähtökohtaisesti etnonationalistinen liike, muttei tavoittele perinteisessä mielessä ylivaltaa, fasismia tai kansallissosialismia.

Kartellimedia kuitenkin pyrkii kaikissa mahdollisissa tilanteissa liittämään AR:n muihin menneiden aikojen rajuihin liikkeisiin. Kysymys on leimaamisesta, jälleen kerran. Tyypillisesti kartellimedia kertoo AR:stä tyyliin: “Alt-Right liikkeeseen kuuluu uusnatseja, uusfasisteja, rasisteja, valkoisia nationalisteja, valkoisen ylivallan kannattajia, …”, kuten arvata saattaa.

AR kuitenkin on pohjimmiltaan vain etnonationalistinen liike, joka kannattaa yleisperiaatetta yksi kansa, yksi maa. Amerikasta on rantautunut vanhalle mantereelle toinenkin termi Alt-Right -termin vanavedessä ja se on Alt-Light.

Alt-Light liikkeeseen kuuluu mm. valtionationalisteja (civic nationalist), klassisia liberaaleja tai toisin sanoen libertaareja, skeptikkoja ja muita vastaavia alaryhmiä. Nämä aatteet ja ideologiat eivät ole edes etnonationalistisia. Silti kartellimedia pyrkii leimaamaan myös Alt-Light liikkeen.

Tyypillisesti kartellimedia toimii niin, että se rinnastaa AR:n uusnatseihin, Ku Klux Klaniin ja sen sellaisiin ja sitten esittelee Alt-Light henkilöitä AR:n edustajina. Toiminta asiassa on hyvin matalaotsaista, mutta ehkä sekin oli aiheellista tässä kirjassa kuitenkin mainita, koska väärinksäityksiä käsitteiden määrittelystä edelleen ilmenee kartellimedian valepropagandan takia.

 

Paperijulkaisujen vahvuudet

Paperilla jaettavalla propagandalla on yllättäviä ja merkittäviä vahvuuksia. Sensuurin edetessä Internetissä ja Internetin kuplautuessa paperipropagandan merkitys itseasiassa korostuu päinvastoin kuin saattaisi nopeasti ajatella.

Ihmiset kerääntyvät Internetissä poliittisiin heimoihin ja siten kuplautuvat kupliin, joihin ei juuri pääse siellä vallitsevan konsensuksen ulkopuolista informaatiota. Näitä kuplia on erittäin vaikea läpäistä.

Internetin sensuuri toimii olennaisesti samalla tavalla ja omalta osaltaan vahvistaa kuplaantumista, kun kansallismieliset ajetaan pois kaikilta julkaisualustoilta, joita sensuroidaan voimakkaasti. Tätä vastaan voidaan kuitenkin toimia tehokkaasti n.s. tosielämän propagandalla.

Paperilla jaetut lehdykät, lehdet tai julkaisut suoraan henkilölle kadulla, busseissa, junissa, lentokoneissa tai ihmisten postiluukkuihin jaettava materiaali ohittaa sekä kuplat että sensuurin. Tämän takia paperipropagandaan tulisi suhtautua huomattavasti nykyistä vakavammin.

Samaten erilaiset julisteet, iskulauseet ja banderollit ovat tehokasta propagandaa, joka ohittaa Internetin kuplat, kun niitä esitetään kaduilla, toreilla, turuilla ja paljon liikennöityjen autoreittien ja sen sellaisten varsilla.

Mainituista syistä johtuen toivommekin näkevämme jatkossa huomattavaa aktivoitumista tämän perinteisemmän propagandan tasolla, jota nykyisin liikaa sivuutetaan sen takia, että kuvitellaan Internetin olevan paras, merkittävin ja kustannustehokkain propagandakanava.

Se toki on sitä omalla tavallaan, mutta toisaalta ei ollenkaan. Tämän takia perinteisen propagandan aktivismiin panostamista ei voida riittävästi alleviivata. Perse pitäisi saada irti penkistä ja se on tämä suuri kynnys, joka osaa nykyaktivisteista tuntuu vaivaavan.

 

Kadunmiehen arkitajunta ja populismi

Se, miten tavalliset ihmiset käsittelevät informaatiota on asia, johon pitkälti vain marxilaiset ovat kiinnittäneet riittävää huomiota. Kadunmiehen arkitajunta on käsite, jolla kuvataan sitä maailmankuvaa, joka tavallisella ihmisellä on.

Propagandistien on vaikeaa ymmärtää tätä arkitajuntaa ja kaksin verroin vaikeampaa se on elitiille ja kaikkein hankalinta se on akateemikoille, joiden maailmankuva on niin kauakana kadunmiehen arkitajunnasta, että este on lähes ylittämätön.

Kun halutaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, kadunmiehen arkitajunta on kriittinen käsite. Asiat tulee pukea sellaiseen asuun, että se voidaan ymmärtää arkitajunnasta käsin. Asia on puettava arkeen vaikuttavaan muotoon ja se on perusteltava arjesta käsin.

Kun halutaan ymmärtää kadunmiehen arkitajuntaa, on katsottava asioita nimenomaan tavallisen ihmisen arjesta käsin, ei ideologioiden, poliitikan, ajatusten tai abstraktioiden kautta. Kadunmies ymmärtää sen, mikä hänen arkeaan haittaa, on kiinnostunut siitä ja usein vain siitä, tämä on kaiken mitta.

Tavallaan tätä arkitajuntaa voitaisiin suhteuttaa Maslowin tarvehierarkiaan, mutta mainittakoon tämä vain ohimenevänä nyanssina. Olennaista on ymmärtää, että kadunmies on kiinnostunut siitä kuinka paljon hänellä on rahaa, kuinka paljon hän saa rahaa ja mitä mikin maksaa.

Kadunmiehen arkitajunta on subjektiivista ja suppeaa. Siihen ei useinkaan liity kiinnostusta suurempia asioita kohtaan. Kadunmies haluaa, että hänellä on riittävästi rahaa perustarpeisiin ja mukavuuksiin, eikä esimerkiksi valtion budjetti sinänsä häntä millään tavalla kiinnosta, vaikka kadunmieskin ymmärtää, että säästössä oleva raha on hyvä asia ja velka on paha asia.

Asiat pitää kadunmiehellä arkikielistää ja liittää arkeen liittyviin käsitteisiin, jotta on jotankin, mihin hän kykenee asian yhdistämään ja jotakin, jonka kautta hän voi sitten asian omalla tavallaan ymmärtää.

Joskus tätä kadunmiehen arkitajuntaan vetoamista ja sille puhumista kutsutaan populismiksi. Ehkä se osittain on sitä. Olennaista kuitenkin on ymmärtää, että akateemisella ja elitistisellä viestillä on huomattavan rajoitettu vastaanottajakunta ja todellinen taitava poliitikko aina puhuu enemmän tai vähemmän kadunmiehelle. Jotkut osaavat sen intuitiivisesti, luonnostaan, lahjana.

Tähän asiaan kuitenkin tulee kiinnittää riittävää huomiota, kun puhutellaan massoja. Viesti on kohdistettava sopivaksi valitulle kohdeyleisölle. Sellaisiakin tarpeita ja tilanteita on, että halutaan viestiä yläkielisesti ja akateemisille ja elitistisille tahoille.

On kuitenkin ymmärrettävä itse aina kenelle ollaan viestimässä, koska tämä on lähtökohta sille, että viesti osataan pukea oikealla tavalla. Yläluokkaiset viestinnän tavat sopivat lähinnä ideologiseen kamppailuun, jossa keskutelu on joka tapauksessa abstraktia ja ideoiden ja konseptien maailman liittyvää.

Yläluokkaisen viestinnän tarkoitus on voittaa puolelle yläluokkaa. Se on tavallaan oma kamppailun tantereensa ja sinänsä massoihin vaikuttamisesta erillinen. Kadunmiehen arkitajunnan käsite on erittäin tärkeä, eikä sitä missään tapauksessa unohtaa.

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jokaisen tulisi viestiä vain arkitajunnan tasaolla. Kansallismielisessä kentässä on paljon erilaisia rooleja, joista käsin voidaan suorittaa erilaisia tehtäviä. Hyvä populisti silti osaa kuitenkin aina valittaa esimerkiksi bensan, dieselin, kaukolämmön ja sähkön hinnasta ja purnata veroista.

Hyvä populisti myös osaa liittää esimerkiksi maahanmuuton kustannukset muihin kalliiksi pidettyihin hintoihin ja osoittaa arkitajunnan tasolla, että maahanmuuton takia sinun sähkölaskusi on niin korkea ja jos se ei johdu siitä, kyllä se jollakin tavalla kuitenkin eliitin syytä on.

Kansallismielinen kansantajuinen propaganda

Eräs tärkeä propagandan muoto onkin edellisestä johtuen kansallismielinen propaganda, joka vetoaa juuri kansanmiehen arkitajunnan tavalla ajattelevaan ihmiseen, mutta samalla sisältää perusteissaan ja oletuksissaan suomensukuisuutta puolustavia tekijöitä.

Kuten aiemmin olemme sanoneet, kartellimedia olkoon meidän opettajamme ja he ovat harrastaneet ja harrastavat tämän tyyppistä subversiota. Meidän kannaltamme kuitenkin on olennaista tunnistaa sellaisia kansantajuisia uskomuksia, joilla on kosketuspintaa suomensukuisuuteen.

Jo nyt suomalaisista 51% suomalaisista on sitä mieltä, että ollakseen todella suomalainen henkilön täytyy olla syntynyt maassa ja 51% suomalaisista myös sanoo, että henkilöllä on oltava perhetausta Suomesta. [PEW 2018] [PEW 2018]

Tämä on kansanomainen uskomus, joka kytkeytyy suoraan suomensukuisten asiaan ja meidän tavoitteisiimme. Meidän pitäisi kehittää propagandaa, joka ei suoranaisesti sano, että suomalainen on välttämättä suomensukuinen, mutta joka on sellaista, että se on helppo kansanomaisesti hyväksyä, mutta samalla sellaista, jossa etninen suomalaisuus on tosiasiallisena taustaoletuksena.

Tätä on pohdittava enemmän. Olemme kuitenkin vakuuttuneita sen suhteen, että juuri tällä propagandan osa-alueella on mahdollista tehdä merkittäviä voittoja.

Juutalaisista jankuttaminen

Juutalaisista jankuttaminen ei ole hyödyllistä ja aivan erityisesti se ei ole hyödyllistä suomalaisessa kontekstissa, jossa suomensukuisten asiaa eniten uhkaavat marxilais- ja uuskonservatiivijuutalaiset asuvat Yhdysvalloissa.

Juutalaisista voidaan olla montaa mieltä. Heistä ollaan montaa mieltä jo senkin takia, että kaikki juutalaiset eivät ole samaa mieltä. Osa juutalaisista on konservatiiveja, osa nationalisteja, osa etnonationalisteja ja osa liberaaleja, kommunisteja, marxilaisia tai uuskonservatiiveja.

Suomenjuutalaiset ovat vielä eritystapaus. Suomenjuutalaiset taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta suomensukuisten suomalaisten ja saksalaisten rintamaveljien rinnalla kommunismia vastaan.

Tämä tulee huomioida.

Silti Suomessakin on juutalaisia, jotka ovat meidän asiallemme vihamielisiä. Heitä ei tule päästää pälkähästä heidän rotunsa (tai uskontonsa) takia, kun he hyökkäävät meidän asiaamme vastaan vaan avoimesti haastaa heidät ja tehdä myös tiettäväksi heidän taustansa, koska tuossa yhteydessä sillä on merkitystä.

Ylipäänsäkin diaspora-juutalaisten asema on välttämättä prekaari, koska he asuvat muiden kansojen kotimaissa siirtolaisina, jotka myös vaikuttavat ainakin joltain osin sulautumiskyvyttömiltä. Myös holokausti-myytin paisuminen yli kaikkien äyräiden on radikalisoinut juutalaisia.

Näiden ja useiden muiden osatekijöiden vuoksi juutalaiset monissa maissa ovat voittopuolisesti meidän asiallemme vihamielisiä. Tämä paljastuu tilastoista, joista nähdään juutalaisten tosiasiallista käytöstä.

Yhdysvaltain vaalitilastot paljastavat nimittäin, että karkeasti ottaen noin 80% amerikanjuutalaisista äänestää Demokraatteja ja vain noin 20% tukee Republikaaneja. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että amerikanjuutalaisista 80% on meidän asiallemme todennäköisesti vihamielisiä.

Jos joku haluaa propagandassa keskustella juutalaiskysymyksestä, se tulisi tehdä hyvin asiallisesti ja faktatietoihin pohjautuen, viitteiden kera. Aivan ehdottomasti on meidän asiallemme haitaksi jatkuvasti jankuttaa juutalaisista ja mitä alatyylisemmin se tehdään sitä haitallisempaa se on.

Tosiasia nimittäin on, että juutalaisten parjaaminen on kadunmiehen arkitodellisuudessa saatu leimattua niin voimakkaasti, ettemme me mitenkään voi edistää omaa asiaamme jankuttamalla juutalaisista.

Jos joku kokee, että juutalaisista on pakko puhua osana meidän asiamme puolustamista, sitä tulisi tehdä varsin harvoin, ei mielellään useammin kuin kerran sadasta ja toisaalta on aiheellista aina korostaa, että kysymys on vasemmistojuutalaisista tai suurpääoman juutalaisista.

Juutalaisten yleistä leimaamista ei todellakaan kannata harrastaa. Kaiken lisäksi sen tekemisellä on myös helposti juridisia seuaruksia siitä huolimatta, että historian faktat paljastavat meille vasemmistojuutalaisten ratkaisevan roolin kommunismin synnyssä ja Venäjän vallankumouksessa.

Vain kaksi keskeisintä hahmoa mainitakseni, Genrikh Yagoda oli juutalainen NKVD:n johtaja, joka suoritti holodomor-kansanmurhan Ukrainassa ja Lev Trotski toinen bolshevikkijuutalainen, joka etnisesti puhdisti suomensukuisia kansoja, meidän veriveljiämme, itärajan tuolla puolen.

Antisemitismistä syytettäessä kannattaa aina ottaa esille Lev Trotski, joka etnisesti puhdisti suomensukuisia kansoja Neuvostoliitossa kommunistien hirmuhallinnon aikana. Hän teki tämän vieläpä leimaten suomensukuisia rasisteiksi ja tällä oikeutti rikoksensa ihmisyyttä vastaan.

Tämä on ensimmäinen asia, joka tulee ottaa esiin, jos tulee syytetyksi antisemitismistä. Sen verran vahva puolustus se nimittäin on. Suomensukuisilla ei ole mitään historiallista taakkaa ja velkaa juutalaisia kohtaan ja voitaisiinpa melkein sanoa, että asian on juurikin päinvastoin.

 

Havahtuminen tai herääminen ja maailmankuvan romahtaminen

  • Kun henkilö havaitsee kartellimedian tuputtaman maailmankuvan olevan valheellinen, tämä johtaa psykologiseen kriisiin. Usein tätä on edeltänyt jopa vuosia, joskus vuosikymmeniä kestänyt tilanne, jossa henkilön luottamus on hitaasti ja pikkuhiljaa rapautunut kartellimediaan ja poliitikkoihin yksi valhe kerrallaan.
  • Muistan hyvin oman kriittisen hetkeni, kun tajusin, että Suomessa jopa ylimmät poliitikot tarvittaessa aivan oikeasti valehtelevat television päälähetyksessä meille kansalaisille päin naamaa. En ollut uskoa silmiäni, luottaa korviini.
  • Ihmisen koko maailmankäsitys perustuu maailmankuvaan, joka on pohjimmiltaan tietorakenne ihmisen mielessä. Kun ihminen oppii uusia asioita, hän joko liittää uusia asioita olemassa olevaan rakenteeseen (assimilaatio) tai kun hänen käytössään oleva tietorakenne vaatii muuttamista, jotta uusi asia voidaan liittää siihen, puhutaan joko akkomodaatiosta tai refaktoroinnista tieteenalasta riippuen.
  • Kun henkilön omaksuma kartellimedian tuputtama maailmankuva on rapautunut riittävästi, se romahtaa. Rapautuminen on pitkällinen prosessi. Rapautuminen tapahtuu sitä kautta, että henkilö havaitsee “epäjatkuvuuskohtia Matrixissa”, eli toisin sanoen, ettei kartellimedia puhukaan aina totta, eivätkä sen väittämät aina pidäkään paikkaansa.
  • Kun rapautuminen on edennyt riittävän pitkälle, maailmankuvan romahdus tulee mahdolliseksi. Sitten tarvitaan vielä jokin kriittinen tapahtuma, jokin sopiva valhe, vääristely tai petos, joka aiheuttaa sen, että hiekkalinnaksi rapistunut maailmankuva kertakaikkiaan romahtaa aivan kuin se olisi potkaistu nurin.
  • Kuten sanottua, tämä prosessi ottaa aikaa ja johtaa psykologiseen kriisiin. Näin on sen takia, että ihmisen maailmankuva on hänen maailman jäsentämisensä välineistä keskeisin. Maailmankuvan romahtaessa ihmisen kaikista tietorakenteista keskeisin hajoaa ja ihminen joutuu eräänlaiseen limboon, jossa hän joutuu rakentamaan maailmankuvansa uudelleen toisenlaiseen muotoon sen sirpaleista.
  • On ymmärrettävää, että kriittisimmän ja keskeisimmän maailman jäsentämisen tietorakenteen hajoaminen aiheuttaa kriisin. Juuri muutoin ei voisi olla ja juuri tästä syystä iskostetut maailmankuvat ovat niin älyttömän tiukassa. Psyyke yrittää suojella itseään suojelemalla maailmankuvaa.
  • Siksi onkin niin, että osa ihmisistä ei kykene muuttamaan näkökantojaan riippumatta siitä kuinka paljon vastakkaista todistusaineistoa ihminen joutuu kohtaamaan. Osaa ihmisistä ei kertakaikkiaan voida auttaa, koska heidän psyykensä ei kestäisi heidän maailmankuvansa romahtamista.
  • Toinen joukko, joka ei ole henkisesti yhtä hauras, jota ei voida tavoittaa on ryhmä, joka on tehnyt peruuttamattomia ratkaisuja elämässään iskostetun maailmankuvan varassa ja ne ovat sellaisia, joiden peruuttaminen on mahdotonta, kuten vaikkapa sekarotuisten lasten hankkiminen.
  • Osa ihmisistä kuitenkin havahtuu ja alkaa rakentaa maailmankuvaansa uudestaan. Tämä voi tapahtua oikeastaan missä ikävaiheessa tahansa. Alkuvaiheessa uuden maailmankuvan rakentamista ihmisen käytöksessä usein esiintyy kaikenlaisia lieveilmiöitä.
  • Eräs näistä lieveilmiöistä on kartellimedian ja sen edustaman maailmankuvan totaalisen hylkäämisen lisäksi jonkinlainen liioiteltu vainoharhaisuus, jonka takia myös hylätään faktoja, jotka ovat tosia. Näin käy erityisesti, jos ajaudutaan sopiviin n.s. salaliittopiireihin, joiden keskeinen olemassaolon oikeutus on monessa mielessä puhdas paranoia.
  • Samoin turhankin kapinalliset elkeet kohti kartellimediaa ja valtaeliittiä ovat paitsi mahdollisia, myös melko odotettavia. Tämän asian ikävä puoli on se, että voimakkaasti protestoiva ihminen voi käyttää poliittista kuvastoa ja materiaalia sellaisella tavalla, joka ei oikein edistä meidän asiaamme.
  • Ylenpalttinen kainaloiden tuulettelu ja sen sellainen kun ei oikein ole meidän asiallemme eduksi, vaikkakin on ymmärrettävää, että todellisuuteen vasta havahtuneet helposti sortuvat näissä asioissa ylilyönteihin, eikä siitä oikein voi suuttuakaan, kun sitä on niin helppo ymmärtää, jos on itse kävellyt saman polun aikaisemmin.

Väittelytekniikat

Vastapuolen narratiivin legitimointi

 

Vastapuolen narratiivin legitimointi, se on, meidän asiallemme vihamielisen maailmankuvan ja meidän asiallemme vihamielisten odotusten tai oletusten hyväksyminen tai tukeminen on asia, jota ei pidä koskaan tehdä.

Ei koskaan.

Esimerkiksi, jos yläluokan jäsen syyttää tavista työttömäksi alkoholistiksi, tavis alkaa helposti puolustella itseään väitettä vastaan peläten yleisön nyt uskovan hänen olevan väitetyn kaltainen.

Virhe mikä tässä tapahtuu on se, että puolustautuessasi väitettä vastaan annat sosiaalisen signaalin, että röykeän loukkauksen heittänyt verbaalinen hyökkääjä on auktoriteetti, jonka väitteeseen on tarpeellista vastata.

Parempi vastaus on suora hyökkäys takaisin tai jatkaa siitä puhumista mistä puhui tai huomauttaminen siitä, että vastapuoli sortui alatyyliseen nimittelyyn. Ylipäätään on aina tärkeää puhua kaikissa tilanteissa ihmisille samalta tasolta tai jopa heidän yläpuoleltaan eikä koskaan alapuolelta, etenkään, jos tilanteessa on yleisöä.

Vastapuolen asemaa tai auktoriteettia ei tule koskaan legitimoida omalla käytöksellä. Ikinä. Tästä on vain yksi poikkeus ja se on tilanne, jossa ei ole yleisöä ja olet esimerkiksi poliisin tai muun tahon kanssa tekemisissä, jolla todella on suora voimakas valta sinuun tässä ja nyt. Silloin joskus kannattaa puhua alapuolelta, muttei silloinkaan aina. Tämän ymmärtäminen vaatii hienovaraista tilanneälyä.

Vastaavasti, jos joku vasemmistolainen esittää pyöristynyttä tai loukkantuu kommentistasi, ei missään tapauksessa pidä alkaa pyytelemään anteeksi. Tämä legitimoi pöyristymisen tai loukkaantumisen ja vahvistaa sen vaikutusta ja tekee siitä enemmän vaikuttavan.

Tällaista heikkoutta ei tule osoittaa, vaan olla kuin viilipytty ja reagoida pöyristymiseen tai loukkaantumiseen aivan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut tai sitten vain huvittuneesti, jos siihen jotenkin pitää reagoida.

Edelleen, jos vastapuoli nimittelee sinua esimerkiksi natsiksi tai rasistiksi tätä vastaan jälleen kerran ei saa joutua puolustusasemiin. Nimenomaisesti ei tule tukea ja vahvistaa tämän vastapuolen maailmankuvan mukaista natsien ja rasistien pahuutta eikä tuota maailmankuvaa muutenkaan.

Sen sijaan, että lähtee puolustuskannalle, on parempi esimerkiksi sanoa, että natsikortin peluu osoittaa, että vastapuolelta loppui perustelut kesken ja hän hävisi väittelyn. Rasisti-syytteen voi kääntää sanomalla esimerkiksi, että “te vasemmistolaiset näette rasismia kaikkialla missä sitä ei ole ja ette huomaa sitä ollenkaan aina kun rasisti on joku muu kuin valkoinen”.

Vasemmistolainen henkinen väkivalta

Meidän asiallemme ja meille vihamieliset toimijat, kuten suvaitsevaistolaiset ja vasemmistolaiset harrastavat runsaasti henkilöiden herjaamista. Tämä herjaaminen laukaisee sen kohteeksi joutuneessa usein hyvin voimakkaan reaktion.

Tämä reaktio perustuu tuntemukseen siitä, että henkilölle tulee tunne, että hän on joutunut oman laumansa hylkäämäksi tai että hänen sosiaalinen asemansa laumassa on laskenut paaria-tasolle.

Tämä vasemmiston käyttämä ajojahtaus tai herjaamistekniikka on hyvä tuntea vähintään tässä kuvatulla tasolla, koska se on äärimmäistä henkistä väkivaltaa, jonka viestiä vahvistaa vielä monien ihmisten monet kokemukset, joissa he ovat tulleet tavalla tai toisella hylätyiksi tai ulossuljetuiksi.

Esimerkiksi koulukiusattu on henkilö, jota kohtaan tällainen hyökkäys saattaa aiheuttaa hyvin vaikean takauman vanhoihin tunnetraumoihin.

Sosiaalinen dominointi

Poliittisessa väittelyssä eivät useinkaan asia-argumentit ole ratkaisevassa roolissa, vaikka niistäkin on hyötyä, vaan kyse on teatterista, jossa molemmat osapuolet näyttelevät olevansa oikeassa.

Väittelyn tarkoitus ei olekaan yhdessä vastapuolen kanssa löytää totuutta, vaan sen sijaan molemmat väittelyn osapuolet pyrkivät saavuttamaan väittelyn voittajan aseman mahdollisimman monen väittelyä seuranneen henkilön mielessä.

Kohde väittelyssä siis on yleisö.

On huomattava, että jos toinen keskustelija on dominoiva ja toinen alistuva, voi käydä niin, että mitkään faktat eivät saa alistuvaa henkilöä näyttämään voittajalta. Meidän asiallemme vihamielisten tahojen joukossa on monia, joiden koko öykkäröinti perustuu pitkälti tähän sosiaalisen dominoinnin taktiikkaan.

Meidän asiamme tapauksessa faktat ovat meidän puolellamme, mutta ne eivät riitä, vaikka meitä “autisteja” se järkyttää, etteivät tosiasiat ole politiikassa tai väittelyssä etusijalla. Tavallinen kadunmies ei edes huomaa koko tätä faktoihin liittyvää asiaa, koska hän vain reagoi sosiaalisiin viestihin –

”Toi kaveri on pöyristynyt ton toisen tyhmyydestä ja junttiudesta, onpa se alfa ja oikeassa!”

Motiivien kyseenalaistaminen

Hyvin tehokas väittelytekninen keino on siirtää keskustelu pois faktoista ja keskittyä vastapuolen motiiveihin. Tämä on erittäin tehokas tapa vesittää vastapuolen viesti, eritoten, jos vastapuoli saadaan näyttämään moraalisesti arveluttavalta tai vain omaa etuaan tavoittelevalta.

Vasemmiston ja suvakkien Akilleen kantapää tässä on se moraalinen alusta, jolle he pyrkivät nostamaan itseään. Tämä näkyy jo siinä, että he joutuvat yhä useammin aloittamaan sanottavansa sanoin “Tarkoitus ei ole oman sädekehän kiillottaminen, MUTTA…”

Näinpä onkin aina tehokasta kyseenalaistaa vastapuolen motiivit ja moraali. Erityisen kipeästi tämä osuu esimerkiksi Vihreisiin, kun heitä voidaan osoitella ylenpalttisesta elämästä, taksikyydeillä hurvittelusta ja jatkuvasta lentomatkailusta sinne-sun-tänne, vaikka heidänhän piti nimenomaan vastustaa turhaa kuluttamista.

Suvaitsevaiston motiiveja voi kyseenalaistaa muun muassa siten, että viitataan heidän tapaansa harrastaa seksiä siirtolaisten kanssa ja syyttää heitä käänteisestä seksiturismista. Näitä keinoja on yhtä paljon kuin tilanteita, joissa joku yrittää valloittaa moraalista ylämaastoa.

Jos taidat tämän tekniikan, paremman moraalin puolustaja tulee katumaan sitä, että lähti moraalillla ratsastamaan. Ja tämä tekniikka toimii oikeastaan lähes mihin tahansa. Opettele se!

Sosiaalinen media

Meemit

 

Yleistä

 

Nettimeemit, eli meille tutuimmin “meemit” ovat oivaltavaa propagandaa Internetissä. Teoriapuolella meemi on määritelty hieman täsmällisemmin, mutta me pysyttäydymme tässä meemin Internetistä opitussa käsitteessä.

Meemit ovat propagandaa. Ne ovat olleet kenties tehokkainta viime vuosien propagandaa. Hyvät meemit ovat pääasiassa huumorintajuisia, vastustajaa tai sen tuputtamaa maailmankuvaa pilkkaavia, luovia, oivaltavia ja kujeilevia.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että hyvät meemit ovat ainakin jonkin kohderyhmän mielestä hauskoja. Tämä hauskuus saa kyseisen kohderyhmän levittämään kyseistä meemiä. Meemimagiikan kenties tärkein ainesosa on saada meemi leviämään, sillä paraskaan meemi ei toimi, jos sitä ei näe kukaan.

Tosin usein on niin, että loistavalla meemillä on kuin siivet allaan ja se saa oman elämän. Se leviää kulovalkean tavoin, koska sillä on tavoitettu jotakin niin kirurgisen tarkasti, että sitä vaan on ihan pakko jakaa.

 

Meemit ovat siis propagandaa. Meistä monet tietävät ja tuntevat ainakin joitakin meemejä, mutta meemeistä on yleisesti ymmärrettävä, että vaikka on olemassa n.s. joukkio hyvin tunnettuja meemejä, meemit voivat olla minkälaisia tahansa.

Meemeillä usein pyritään tavalla tai toisella vaikuttamaan sen näkijöiden maailmankuvaan. Syy tähän on se, että ihminen ei tulkitse ulkoista maailmaa mitenkään suoraan vaan tekee sen maailmankuvansa varassa.

Maailmankuva on siis avain siihen miten ihminen tulkitsee olemassa olevan ja siten maailmankuvaan vaikuttamalla vaikutetaan siihen mitä ihminen pitää totena. Tämän vuoksi se hallitsee maailmaa, joka hallitsee ihmisten maailmankuvaa, eli mallia maailmasta.

Tämän vuoksi politiikan keskipiteessä on välttämättä kamppailu maailmankuvasta, eli siitä, miten todellisuutta tulee ymmärtää ja jäsentää.

 

Jos me olemme aivan tarkkoja, meemillä on myös täsmällisempi merkitys. Se tarkoittaa kulttuurin osasta. Tällainen kulttuurin osanen voi olla vaikkapa ruoka, laulu, lentävä lause, tervehtimistapa tai tapa ajatella.

Usein jopa hyvin pienetkin viittaukset johonkin kulttuurin osaseen edellyttävät jonkin maailmankuvan käyttämistä tämän kulttuurin osasen (meemin) ymmärtämiseen.

Ja me toki haluamme, että yleisö käyttää meidän asiallemme myönteistä maailmankuvaa maailman jäsentämiseen niin usein kuin mitenkään mahdollista. Toivottavasti siitä tulee tapa!

Meemisodassa tai meemisodissa on puolestaan kyse kilpailevien kulttuurien osien taistelusta (kulturkampf) toisiaan vastaan.

 

Koska ihminen on sosiaalinen eläin, paljon sosiaalisempi eläin kuin monikaan meistä ymmärtää. Jokin psykologinen mekanismi aiheuttaa sen, että me kuvittelemme olevamme hyvinkin yksilöllisiä hokiessamme kuorossa ja joukossa, että me olemme kaikki yksilöitä.

 

“Repeat after me: We’re all individuals!”

Todellisuudessa kulttuuri ja sen osaset, eli meemit, tarttuvat ihmisistä toisiin. Mitä enemmän jokin kulttuurin osanen on läsnä ja esillä sitä todennäköisemmin se tarttuu ihmisiin ja sitä todennäköisemmin he levittävät sitä tahtomattaankin ja tiedostamattaankin eteenpäin.

Professori Jordan Peterson onkin osuvasti sanonut, että on paremminkin niin, että ideologialla on sinut kuin että sinulla olisi ideologia.

 

Meemien tarkoitus siis ei ole vain olla hauskoja tai viihdyttää yleisöä ylentämällä sen arvoa tai pilkkaamalla sen vastustajia. Meemin tarkoitus on välittää tietty ajatus meemin katsojan mieleen. Meemin tarkoitus on vaikuttaa.

Hyvän meemin, kulttuurin osasen tai idean sisältävän kuvan, videon tai muun materiaalin on oltava hauska, erityisen osuva tai muulla tavoin onnistunut, koska nimenomaan meemin hauskuus ja usein sen napakka osuvuus ovat se hykerryttävä elementti, joka saa ihmiset jakamaan meemin eteenpäin.

Usein meemin leviämisen kannalta on kriittistä, että se ennemmin tai myöhemmin tulee jonkin suuren ja paljon seuratun tilin jakamaksi jossakin sosiaalisessa mediassa, jolloin se tavallaan pääsee sujahtamaan paljon suuremman ja valtavirtaisemman yleisön nähtäväksi.

Vasemmiston sanotaan olevan kyvytön tekemään hyviä meemejä ja näin on totta juuri tällä tasolla. Vasemmiston meemit, propaganda, ei ole hauskaa, vaan usein vakavaa, tylsää, syyllistävää, saarnaavaa, masentavaa, ennalta-arvattavaa ja sieluttomasti vasemmiston maailmankuvaa toistavaa.

 

“The Left can’t meme”

 

Syystä tai toisesta johtuen vasemmistolta (suvaitsevaistolta) tuntuu puuttuvan eräänlainen anarkistinen kujeilun taito ja huumorintaju, joka sen vastustajilta löytyy ja joista kasvava osa kykenee luomaan taidokkaasti vasemmiston maailmankuvalle piruilevaa materiaalia kuin itsestään.

Ehkä tässä on kysymys siitä, että kulttuurivasemmistolaisten maailmankuva tosiasiallisesti on masentava, poliittisesti korrekti ja ilottomassa syyllisyydessä rypevä. Kenties kysymys on siitä, että meidän vihollisemme maailmankuva kertakaikkiaan on vain surkeuteen, häpeään ja uhriutumiseen keskittyvä.

Toisaalta voi kyse olla siitäkin, että kulttuurivasemmistolaisuuden valtavirtaistuttua byrokraatit ovat korvanneet luovat ihmiset vasemmalla. Kenties todelliset kulttuurianarkistiset suunnannäyttäjät ovat siirtyneet vasemmalta oikealle.

Niin tai näin, vasemmisto ei osaa tehdä meemejä. Ehkä sen maailmankuva tekee sen impotentiksi kuljeilun areenalla.

 

  • Vasemmiston vihameemit

 

Samaan aikaan on muistettava, että vasemmisto on perinteisesti ollut kirjallisessa ilmaisussa vahva ja levittänyt ajatuksiaan kirjallisesti ja tämä kirjallinen ilmaisu on ollut kulttuurin keskipisteessä ennen nykyaikaa.

Vasemmisto on myös aivan samalla tavalla pyrkinyt hajottamaan (dekonstruoimaan) aivan kaikkea  sitä mikä perinteiselle oikeistolle on ollut pyhää Mannerheimista uskontoon ja sotaveteraaneista ydinperheeseen.

Vaikka vasemmisto on pääsääntöisesti kulttuurikamppailussa tällä hetkellä alakynnessä, on myös tunnistettava sen meemejä. Eräs vihervasemmiston kaikkein tehokkaimmista meemeistä on keskustelusta kieltäytymiseen johtava meemi “natsien kanssa ei väitellä”.

Ensinnäkin tämän muistaa yksinkertaisempikin. Toisekseen, tämä meemi on erityisen tehokas sen takia, että se estää vasemmistolaisia koskaan kuulemasta vastapuolen perusteluja ja näkökulmia ja siten se sulkee suvaitsevaiston vaikutuspiiriin eksyneen sen oman kultistisen kuplan sisälle ilman pakotietä.

Toinen esimerkki suvaitsevaiston reaktiivisesta puolustusmeemistä on intersektionaalinen feminismi: kun monikulttuurisuuden myötä euroopalaisen naisen turvallisuus on heikentynyt ja hänen on menettänyt vapauttaan muukaalaismiesten luoman uhkan vuoksi, on ei-valkoiset miehet siirretty uhrihierarkiassa valkoisten naisten yläpuolelle ja näin arvostelun ulottumattomiin.

Tällä tempulla feministit paikkaavat aatettaan monikulttuurisessa maailmassa, jossa monikulttuuri on ristiriidassa feminismin alkuperäisten tavoitteiden kanssa.

Suvaitsevaiston ja vasemmiston muita puolustukseen liittyviä meemejä ovat käsitteiden kuten “vihapuhe”-termin kattava, propagandistinen ja jatkuva viljely. Vihapuhe on meidän vihollistemme toimesta määritelty niin, että vain kantaväestö, suomensukuiset ja valkoiset eurooppalaiset voivat vihapuhua.

Samalla intersektionalistisella temppuilulla nimittäin taas viitataan uhrihierarkiaan ja väitetään naama peruslukemilla, että muhammettilaisten terrori-iskut, vasemmiston jatkuva viha- ja sotapropaganda ja niin pois päin ovat vain sorrettujen vähemmistöjen itsepuolustusta ja identiteetin rakentamista ja vahvistamista.

Tosiasiassa propaganda vihapuheesta on vain sitä, että pyritään sofismilla oikeuttaa oma, suorastaan  kansanmurhainen vihapuhe suomensukuisia ja muita kantaeurooppalaisia ryhmiä ja yksilöitä kohtaan samalla kun kielletään näiden piiritettyjen ryhmien vastareaktiot vihapuheena ja pyritään käyttämään monipuolista väkivaltaa näiden ryhmien vaientamiseksi väkisin.

Vastustajan meeemit on hyvä pitää mielessä omia meemejä luotaessa. Jos oma meemi kapsahtaa vastustajan puolustusmeemiin, on se tehoton.

Ja on ylipäätään hyvä havaita, että meidän vihollisemme pyrkii suojelemaan omaa ideologiaansa ja maailmankuvaansa erilaisin meemein, ajatuksin ja jopa kulteilta omaksutuin vippaskonstein. Heidän kannaltaan ikävä kyllä ja meidän kannaltamme onneksi he ovat selvästi joutuneet puolustuskannalle eikä tästä ole pitkä matka, että heidät ajetaan – toivottavasti pysyvästi – myös kokonaan pakosalle.

 

  • Meemien käyttämisestä

 

Meemien käyttö propagandassa on kuin viulun soittoa. Ei sitä voida kokonaan opettaa, mutta perusteista voi silti sanoa jotakin. Todellinen osaaminen syntyy kokemuksen kautta ja varsinaisiksi virtuooseiksi kehittyy vain harvat.

Silti jokainen meistä voi kehittyä meemisotilaana eikä se omien kykyjen yläraja aivan heti tuli vastaan. Kokemuksella on väliä. Harjoitella pitää. Virheistä tulee oppia. Tekemällä tämänkin oppii. Katsokaamme kuitenkin nyt muutamia laveita ohjenuoria.

 

Meemien käytössä on ensin hyvä muistaa nämä perusasiat:

  1. Jokaisella meemillä on kohdeyleisönsä.
  2. Meemi leviää, jos se on hyvä ja joku suuri tili saadaan jakamaan se.

 

  • Meemien tekemisen perusteita

 

Ensimmäisenä varmasti on mainittiva olemassa olevien meemien uudelleenkäyttäminen muokattuina. Asia on nimittäin niin, että mitä enemmän jotakin meemiä käytetään, sitä enemmän sen leviää. Tämän takia vanhojen hyvien meemien käyttäminen uudelleen ajankohtaisissa tilanteissa on yleisessä tapauksessa kannustettavaa.

Kun vanhaan meemiin liitetään onnistuneesti ajankohtainen asia, tuo ajankohtainen asia tavallaan perii osan vanhan meemi menestyksestä, arvovallasta ja siihen liittyvistä tunnelatauksista. Kysymys on tavallaan samasta asiasta kuin siinä, kun retoriikassa hankitaan puhujalle lisää arvovaltaa viittaamalla joihinkin tunnettuihin suurmieheen, kuten vaikka Aristotelekseen.

Siinä missä vanhan meemin käytössä hieman muokattuna uusi vedos meemistä perii meemin auraa, samoin retoriikassa puhuja “name dropping” tekniikalla haalii hieman suurmiesten auraa itselleen ja siten asialleen esiintymistilanteessa.

 

Muutoinkin eri asioiden yhdisteleminen toisiinsa on usein tehokas keino. Tällöin saadaan aikaiseksi yhteen asiaan liittyvien mielikuvien tarttuminen toiseenkin asiaan s.e. ne siirtyvät koskemaan myös sitä.

Tällä tavalla voidaan esimerkiksi liittää mielikuvia meille vihamielisiin tahoihin kielteisiä mielikuvia ja toisaalta myönteisiä mielikuvia asioihin ja henkilöihin, jotka ovat meidän asiallemme myönteisiä.

 

Tehokkaita ja onnistuneita meemejä

 

Alla mainitut tehokkaat ja hyväksi todetut meemit eivät välttämättä enää ole sellaisia eivätkä ne välttämättä sellaisenaan istu Suomen tilanteeseen ja meidän asiamme edistämiseen. Ne kuitenkin esitellään tässä sen vuoksi, jotta voidaan tutustua tapauksiin, joissa ollaan onnistuttu. Nämä toimivat oppina ja pohjana omille onnistumisille.

 

  • NPC-meemi

 

NPC-meemi on melko tuore ja hyvin nerokas meemi, jossa harmaalta massalta näyttäviä NPC-hahmoja käytetään kuvaamaan kartellimedian ja meidän vastustajiemme maailmankuvaa ja näkökulmia toistelevien aivopestyjä lampaita.

Meemin teho perustuu siihen, että se osuu asian ytimeen. Hyvin monet suvaitsevaistolaiset tai vihervasemmistolaiset nimenomaan toistelevat kartellimedian syytämää ja kannattelemaa maailmankuvaa, näkökulmaa ja narratiivia.

Tavallaan NPC-meemi riisuu meidän vastustajamme alastomiksi totuuden edessä ja toisaalta alleviivaa sitä, että he eivät ajattele itse vaan toistelevat annettua maailmankuvaa ja moraalia, joka osoittaa sen, ettei heillä ole ideologiaa, vaan ideologialla on heidät.

Metafyysisellä tasolla NPC-meemin voi tulkita niin, että maailmassa on tällä hetkellä niin paljon NPC-hahmoja, koska maailmassa on vain kiinteä määrä sieluja eikä niitä ole riittänyt läheskään kaikille sielun siirtyessä uuteen ruumiiseen ihmisen kuollessa.

Jos käsite NPC (non-playable character) ei noin muutoin ole ennestään tuttu, niin NPC:t ovat erilaisissa rooli- ja tietokonepelimaailmoissa esiintyviä hahmoja, joilla on valmiiksi kirjoitetut vuorosanat ja joilla ei ole mitään todellista persoonaa tai omaa ajattelua. Miten osuvaa.

 

  • White Genocide meemi

 

White Genocide meemi saattaa olla kansainvälisesti kaikkein onnistunein meemi kautta aikojen. White Genocide tarkoittaa valkoisten kansanmurhaa. Tämän meemin idea perustuu siihen, että vastustajissamme on tahoja, jotka ihan oikeasti haluavat hävittää “valkoisuuden”.

Osa meidän vastustajistamme aivan suoranaisesti riemuitsee siitä, että valkoiset eurooppalaistaustaiset menettävät enemmistöasemansa eri alueilla, jotkut fantasioivat siitä, että ihmiskunnan historia on “kahvinruskea” ja valkoisia ei enää jossain vaiheessa ole.

Monet tahot kehottavatkin epäsuorasti tai joskus jopa suoraan rotujen sekoittamiseen ja erirotuisten puolisoiden ja sekarotuisten lasten hankintaan, joka sammuttaa tältä osin eurooppalaisen sukulinjan sekoittamalla sen johonkin muuhun erirotuiseen sukulinjaan.

 

White Genocide meemi korostaa tätä asiaa. Ja kas kummaa, tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että eurooppalaistaustaiset, joita muistutetaan heidän prekaarista asemastaan väestörakenteen osalta alkavat käyttäytyä ja äänestyskäyttäytyä konservatiivisemmin ja enemmän oman ryhmänsä puolia pitäen.

Tämä meemi vetoaa ihmisen yhteen voimakkaimmista vieteistä, joka on hengissä selviämisen ja suvun jatkamisen vietti ja se on siksi hyvin tehokas. Usein White Genocide meemiä ei tarvitse edes esittää niin rajussa muodossa, että puhuttaisiin valkoisten kansanmurhasta.

Usein riittävä teho saadaan aikaan kadunmiehen tietoisuudessa elävien suhteen, kun heitä edes hienovaraisesti muistutetaan siitä, että heidän etninen ryhmänsä on vaarassa menettää vallan heidän omassa maassaan, kaupungissaan tai millä tahansa alueella.

Tästä meemistä on monta versiota, mutta niissä kaikissa on yhteistä väestörakenteeseen liittyvistä uhkatekijöistä muistuttaminen. Muutamia anglosaksisia versiota meemistä on siis täällä.

Näissä meemeissä usein myös korostetaan sitä, että “moninaisuus” tarkoittaa vähemmän eurooppalaisia ja se sitä, että “moninaisuuden” kautta vain eurooppalaistaustaiset menettävät alkuperämaansa, mutta muut etniset ryhmät saavat edelleen pitää omansa. Tämä epäoikeudenmukaisuuden korostaminen sekin lisää meemin tehoa.

 

  • It’s OK to be White meemi

 

Eräs varsin yksinkertainen meemi, “It’s Okay to be White”, eli “On okei olla valkoinen” on yksinkertaisuudessaan nerokas. Tätä meemiä on viljelty niin netissä kuin myös oikeassa elämässä. Sen teho perustuu vastustajamme heikkouksiin.

“On OK olla valkoinen” on sinänsä aivan itsestäänselvä tosiasia. Vastapuolemme kuitenkin näkee tämän toisin ja ylitulkitsee sen valkoisen ylivallan mukaiseksi ja valkoisen ylivallan kannattajien suunnalta ja toimesta tulevaksi meemiksi.

Tämän takia vastustajamme ovat lähteneet ainakin ulkomailla kampanjoimaan netissä, lehdissä ja medioissa kampanjoimaan tätä meemiä vastaan kovinkin sanankääntein. Kun kadunmies lukee valtavirtalehdestä, että “on OK olla valkoinen” on rasistinen ja natsistinen väite, hän pöyristyy.

Tällä tavalla yliärhäkkä vastustajamme on saatu tekemään oma maali ja karkoittamaan kadunmiehen tietoisuuden tilassa olevia ihmisiä pois omiensa joukosta.

Ylipäätään tämä ilmiö, jossa meidän vastustajamme, erityisesti moraalista ylemmyyttä tavoitteleva suvaitsevaisto ja vihervasemmisto sortuu ylilyönteihin kiihkopäissään on aivan selkeä vastapuolen heikkous, johon tulee aina mahdollisuuksien mukaan iskeä.

Tällä tavalla saadaan meidän vastustajamme aivan itse työntämään tavallisia ihmisiä pois luotaan ja lähemmäksi meidän asiaamme.

Vaikeita meemejä

 

  • Natsi-Saksa meemit
  • Natsi-Saksa-meemit on monella tavalla vaikeita. Ensinnä niihen liittyy se painolasti, että siinä missä ympärysvaltiot lopettivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotapropagandan eli vihollisensa demonisoimisen, toisen maailmansodan jälkeen tätä ei ole vieläkään tehty.
  • Natsi-Saksaa siis demonisoidaan edelleen. Kartellimedia “dekonstruoi” edelleen Suomen Waffen SS Wiking vapaaehtoisia ja Helsingin Sanomista saa lukea propaganda-artikkelin holokaustista edelleen suurin piirtein joka viikko.
  • Samaten myös koko opetuslaitos on valjastettu tämän sotapropagandan tuuppaamiseen syyntakeettomiin kasvaviin vesoihin ja isänmaan toivoihin. Tästä syystä johtuen kadunmiehen tietoisuudessa Natsi-Saksa ei edusta Natsi-Saksaa, vaan ainoastaan saatanan kaltaista absoluuttista pahaa.
  • Edellisen lisäksi asiaan vielä valitettavasti liittyy sekin painolasti, että Natsi-Saksa hävisi toisen maailmansodan totaalisesti. Me emme halua tämän jättiläismäisen tappion painolastia omien liikkeidemme kannettavaksi.
  • Siksi haluttaessa flirttailla autoritäärisen kansallismielisen oikeiston hahmojen kanssa esimerkiksi Augusto Pinochet on paljon helpompi esikuva. Kansanisä Pinochetia ei koskaan varsinaisesti syrjäytetty ja siten hänen voidaan katsoa olevan voiton symboli tappion sijaan.
  • On totta, että Natsi-Saksan kuvastoa voi käyttää, jos sen osaa tehdä todella “hyvällä” maulla esimerkiksi vetämällä täysin överiksi halutessaan osoittaa, ettei anna vasemiston natsi-ulinan vaikuttaa itseensä.
  • Näissä meemeissä kuitenkin hienostunut tilannetaju ja nyanssien pikkutarkan tuoksun varassa oleva syvä memeettinen osaaminen on tarpeen. Useimmiten Natsi-Saksaan viittaavat meemit ovat niin vaikeita, että niiden käyttämistä yksinkertaisesti kannattaa useimmiten välttää.
  • Kieltämättä silti jotkut Hitler-meemit ovat uskomattoman hauskoja ja nasevia. Tällöin kuitenkin kannattaa muistaa mille kohderyhmälle niitä esittää. Yhtäältä nimittäin on niinkin, että sopivan suljetun ryhmän piirissä hassaunhauskat Aatu-meemit saattavat hyvinkin luoda yhteishenkeä ja antaa kaikille vapauttavat makeat naurut.
  • Voikin olla niin, että Natsi-Saksa meemeillä on lopulta kaksi olennaista tehtävää: 1) oikein käytettynä osoittaa keskisormea vasemmistolle, joka natsittelee ja 2) luoda humoristista sisältöä sisäryhmäkäyttöön, joka auttaa nauramaan “valkoisen syyllisyyden” lopulta kokonaan pois.

Suvakkisomen keinoja

 

Doksaus

 

Doksaus tarkoittaa ihmisen identiteetin, eli henkilöyden, paljastamista vastoin tämän tahtoa.

 

Jankkaaminen

 

Erityisesti vasemmistosuvakeilla, mutta myös muilla suvakeilla on erilaisissa someissa tapana väsyttää suomalaisaktivisteja turhalla jankkaamisella, hevonpaskalla ja hölynpölyllä. He eivät pyri voittamaan väittelyä asia-argumentein, vaan ainoastaan jankkaavat loputtomasti ja loppuun asti.

Tämän taktiikan sivuvaikutus on se, että yhtäältä saadaan kulutettua meidän asiaamme myönteisesti suhtautuvien ihmisten voimia. Ärtymys kuluttaa ja nettivittuilussa helposti ärsyyntyy kumpikin osapuoli.

Tähän ei pitäisi sortua. On paljon parempi tapa toimia, että esitetään omat kannat tehokkaasti ja hyvin perustellusta ja mielellään viitteitä käyttäen väittelyn alkupuolella, jotta väittelyä seuraavat näkevät ne sen jälkeen kannattaa poistua keskustelusta tai jopa blokata nämä tyhjän jankkaajat.

Näin kannattaa toimia, koska se säästää voimia muuhun meidän asiamme edistämiseen ja jos ei muuhun, niin ainakin siihen, että ehtii tuoda omat kannat useamman jankkaajan kanssa väitellessä esiin, kun ei juutu yhteen.

Toinen seikka, joka tässä on haitallista on n.s. pelitilan tai aloitteen menetys. Kun joudut suvakkijankkaajan kanssajankkaajaksi, et ehdi ja jaksa edistää jotain muuta kansallismielistä hanketta, joka todennäköisesti kuitenkin olisi tärkeämpi kuin somessa jankkaaminen.

Voita siis väittelyt heti alkumetreillä ja poistu keskustelusta ja tarvittaessa blokkaa pahimma jankkaajat.

 

Seinään juoksuttaminen

 

Seinään juoksuttaminen on jankkaustekniikka, jolla pyritään ärsyttämään kansallismielinen aktivisti ylilyöntiin. Kun ylilyönti tapahtuu ja kansallismielinen aktivisti vertauskuvallisesti aivan itse juoksee seinään, sen jälkeen vihollisaktivisti raportoi ylilyönnistä ylläpidolla.

Tästä seuraa ennemmin tai myöhemmin jonkinlaisia väliaikaisia banneja ja lopulta koko some-tilin poisto, jonka rakentamiseen on voinut mennä vuosia. Tätä vastaan suojaudutaan samalla tavalla kuin jankkaamista vastaan.

 

Työkaluja

Keskustelu
Videot
Broadcast

Youtube

Bitchute

Periscope

VK

Minds

Gab

  • 1-on-1

Whatsapp

Signal

Telegram

Wire

Kuvapalvelut

 

Instagram

Lehdet

Blogit

Blogspot

WordPress

 

Tiedonvälityksen portinvartijat

 

Ennen Internetin aikaa vasemmisto-oikeiston ylläpitämä mediakontrolli oli käytännössä totaalista. Vasemmisto-oikeiston epäpyhä liitto rakentui niin, että oikeisto omisti ja johti mediaa ja vasemmisto tuotti sisältöä.

Kaikilta muilta vietiin mahdollisuus tuoda omaa asiaansa tai omia sisältöjään esiin. Näin toimittiin vuosikymmenten ajan, kunnes lopulta uusi teknologinen vallankumous, Internet, murensi tämän vasemmisto-oikeistolaisen bulvaarkin perustan samalla tavalla kuin kirjapaino aikoinaan.

Kartellimedia on kuitenkin vaikutusvaltainen, koska se on suoraan kiinnittynyt valtaapitävään eliittiin, vasemmistoverkostoihin ja kansainväliseen suurpääomaan. Se tekee jatkuvasti pahimpansa puolustaakseen asemiaan, säilyttääkseen niitä ja vallatakseen uusia.

 

Meemisodat, propaganda ja aktivismi ovat nousseet haastamaan tätä vanhaa valtaa, joka yrittää estää meiltä viestinnän. On kuitenkin sensuurin lisäksi toinenkin alue, jossa se kiristää otettaan etnisestään ja johon kansallismielisellä puolella ja ei-vasemmistolaisessa oikeistossa tulisi herätä.

Tilanne nimittäin on se, että globalismin vastainen taistelu ja sota niin suomensukuisten kuin muidenkin eurooppalaistaustaisten asian puolesta asia on edelleen liian huonosti rahoitettua ja resursoitua.

 

Tarvittaisiin siis toimija, joka aktiivisesti ja ammattitaitoisesti pystyy verkostoitumaan, keräämään varoja ja suuntaamaan niitä tehokkaasti toimiville aktivisteille ja aktivistisille tahoille. Tämä toiminnan rahoittaminen on edelleenkin aivan liian huonolla tolalla.

Edes jonkinlaisten pääomien kautta voitaisiin nimittäin huomattavasti tehostaa niitä viestejä, joilla meidän asiaamme edistetään. Niin hyviä kuin meemit ja nettimediat ovatkin, niiden tasoa voitaisiin huomattavasti parantaa lisäämällä näiden toimialueiden rahoitusta ja resursointia.

Liian paljon edelleen lepää vapaaehtoistoiminnan varassa, niin hyödyllistä, tarpeellista ja tehokasta kuin se onkin. Huomaattehan, että meidän vihollisellamme on kokonainen ekosysteemi propagandaan ja aktivismiin Punaisesta Rististä aina Voima-lehteen saakka.

 

Aktivismit

Yleistä

 

Yleisesti tässä kohdassa tarkoitetaan laajasti ymmärtäen kaikkia erilaisia ei-parlamentaarisen politiikan vaikuttamisen keinoja, joita voidaan aktivismiksi mitenkään ymmärtää. Kysymys on yksilöiden, pienryhmien tai suurempien joukkojen tekemiä aktiota, joita suoritetaan poliittisin päämäärin.

Eräs valmis lista tällaisista erilaisista mahdollisista toimenpiteistä löytyy englanninkielisenä esimerkiksi Gene Sharpilta: 198 methods of nonviolent action. Tätä listaa olisi hyvä lukea ja se olisi suotavaa kääntää myös suomeksi. Katsomme, jos me myöhemmin ehdimme tehdä senkin.

Tällä erää kuitenkin huomioimme kiireellisimmät aktivismitoimenpiteet alla.

Perinteet

Tapahtumat

Perinteiden puolustaminen

Esimerkkinä perinteiden puolustamisesta voi olla vaikkapa tiernapoika-esityksen järjestäminen, kun tällaiset perinteet uhkaavat jäädä monikulttuurisuuden jalkoihin. Myös erilaiset joulupukki-tempaukset voivat tulle kyseeseen.

Uudet perinteet

Perinteet eivät synny tyhjästä. Perinne on asia, joka on joskus aloitettu ja jota on sen jälkeen sitkeästi toistettu. Kansallismielisistä perinteistä voitanee heti ensimmäisenä viime ajoilta kotimaasta mainita 612-marssi.

Se toistuu joka vuosi. Se aloitettiin joskus. Ja sitä on sitkeästi jatkettu.

Vastaavia tapahtumia voitaisiin kehittää uusiakin. Esimerkiksi sellainen aktivistien alulle saattama ja ylläpitämä perinne olisi mahdollinen, josssa muistetaan vuodesta toiseen vihamielisten siirtolaisten aiheuttamia uhreja.

Turun terrori-iskun vuosittainen muistopäivä on tältä saralta ilmeinen mahdollisuus. Kun se hyvin tärkeästi on järjestetty kerran, on aivan yhtä tärkeää järjestää se toisen kerran ja kolmannen ja neljännen – ja niin edelleen.

Esineet

Myös esimerkiksi Mustapekka-kortit on hyvä olla jokaisen hankintalistalla, kun niitä vielä saa. Sama kai koskaa perinteisen sisältöisiä Peppi Pitkätossu-kirjoja. Nämä ovat kuitenkin eräällä tavalla ääriesimerkkejä, koska on tärkeää säilyttää kaikenlaista esineistöä, joka on meille ja meidän elämäntavoillemme merkityksellistä ja omalta osaltaan identiteettiä luovaa ja ylläpitävää.

Tempaukset

Tempauksia on monenlaisia. Ne voidaan tehdä suurellakin joukolla, mutta pienelläkin joukolla tehdyt tempaukset ovat usein tehokkaita ja pääsääntöisesti kustannustehokkaita ja helpompia järjestää.

Mielenosoitukset

Boikotit

Lakot

 

 

 

Politiikka

Vallitseva tilanne ja tulevaisuudennäkymät

 

Politiikka ylipäänsä jakautuu kahteen eri kategoriaan. Toimintatapoja ovat parlamentaariset keinot ja ei-parlamentaariset keinot. Edelliseen kuuluu Suomen kaltaisessa valtiossa äänestyslistojen kerääminen, puolueiden perustaminen ja vaaleihin osallistuminen.

Oikeastaan kaikki muu poliittisesti motivoitunut toiminta on ei-parlamentaarista, on kysymys sitten mielenosoituksista, propagandasta, boikoteista, lakoista ja sen sellaisista. Jopa sotilasjuntta voitanee katsoa ei-parlamentaarisen politiikan välineeksi.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että parlamentaarinen politiikka tarvitsee tänä päivänä tuekseen ei-parlamentaarista toimintaa. Tämän ns. aktivismin tarkoitus on pääasiassa vaikuttaa mielipideilmaston sellaisella tavalla, joka tukee parlamentaarista politiikkaa, eli vaaleissa pärjäämistä.

Joissakin tapauksissa aktivismin tarkoitus voi olla pyrkimys saada valta haltuun jollakin muulla keinolla kuin parlamentaaristen vaalien kautta. Tällaistakin aktivismia on. Nämä keinot ovat kuitenkin rajuja, eikä vallitsevassa tilanteessa Suomessa ole nähtävissä näiden käytölle mitään välitöntä tarvetta tai kohdetta.

Tilanteen kuitenkin jatkossa lähes varmasti huonontuessa Suomessakin länsimaiden vanavedessä tämä tilanne voi muuttua. Voi olla tarpeen valmistautua ei-parlamentaariseen ratkaisuun, mutta vallitsevassa tilanteessa mitään välitöntä ei-parlamentaarista ratkaisua ei ole näkyvissä.

Paremminkin on päinvastoin: parlamentaariset tahot tällä hetkellä jatkuvasti lisäävät sensuuria, pakkokeinoa ja totalitarismia ja voidaankin sanoa, että nämä näennäisen parlamentaariset toimijat toimivat hyvin ei-parlamentaarisesti.

Todennäköisin vallankaappaus tällä hetkellä Suomessa tapahtuu vallassa olevan poliittisen eliitin toimesta valtaa pitävän kartellimedian avustuksella. Tilanne jatkossa voi kuitenkin muuttua, koska nykyinen politiikka johtaa libanonisoitumiseen Suomessa ennemmin tai myöhemmin.

Libanonisoituminen tarkoittaa yhteiskunnan asteittaista vajumista kohti sisällissodan kaltaista tilannetta. Siis, esimerkiksi autonpoltot, pahoinpitelyt, ryöstöt, väkivalta ja jopa raiskaukset lisääntyvät yhteiskunnassa pikkuhiljaa.

Tämä johtaa jossakin vaiheessa suoriin vastatoimenpiteisiin ja kun iskut ja niiden vastatoimenpiteet tapahtuvat niin usein, että tilannetta ei voida erottaa sisällissodasta, ollaan libanonisoitumisen kautta  ajauduttu sisällissotaan.

Libanoisoituva kehitys on Suomessa jo käynnissä, vaikka me olemmekin paljon muita runsaasti siirtolaisia ottaneita maita tässä jäljessä. Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä siitä, että suunta saataisiin käännettyä.

Syynä tähän on se, että valtaapitävät tahot Suomessa ovat liian voimakkaasti sitoutuneet siihen maailmankäsitykseen, olemassaolevaan valtaan, olemassaoleviin verkostoihin ja heitä riivaavaan maailmankuvaan, että heistä aniharva kykenee enää uskottavasti kääntämään kelkkansa.

Niinpä on todennäköisintä, että nykyeliitti ja sitä tukeva kartellimedia ajavat Suomen valtiolaivan Titanicin kaltaisesti katkeraan loppuun saakka toistellen jäävuorta lähestyvän laivan gourmet-ravintolasta kultaisten aterimien kilistelyn seasta sitä miten monikulttuuri todellakin on rikkautta.

Tilanne siis on sanalla sanoen huono. Suomen vapaata pudostusta ei kenties ole mahdollista estää. Siirtolaismassojen jatkuva lisääntyminen maassamme on todennäköistä ja vain se tuntuu olevan epäselvää, että millä vauhdilla massoja vastaanotetaan.

Samalla Suomen valtio ja kunnat velkaantuvat melko hallitsemattomalla tavalla. Edessämme siis aukeaa maisema, jossa sekaetninen ja eripurainen Euroopan Unionin Suomen provinssi törmää jossakin vaiheessa taloudelliseen seinään, kun rahat on loppu ja velkaa ei enää saa lisää.

Mainitussa tilanteessa libanonisoituminen ja erilaiset ja eritasoiset yhteiskuntaa repivät saavuttavat viimeistään kohtalokkaan pisteen.

 

Mitä pitäisi tehdä?

 

Me kansallismieliset haluamme pelastaa paitsi oman etnisen ryhmämme myös meidän vielä näennäisesti hallitseman kansallisvaltiomme, joka tosiasillisesti on jo Euroopan Unionin imperiumin provinssi.

Meidän pääasiallinen tavoitteemme on meidän oman etnisen ryhmämme suojelu eikä meidän toiveissamme ole suomensukuisten sammuminen muihin ryhmiin sekoittumisen kautta eikä sisällissodassa tai sodassa meille vihamielisten ryhmien kanssa.

Meidän yht’lailla tärkeä tavoitteemme on itsemääräämisoikeuden ja autonomian palauttaminen meidän kansallisvaltiollemme, Suomelle. Tällä hetkellä me olemme hyvin kaukana molemmista tavoitteistamme ja nykymeno johtaa meidän kannaltamme tuhoisaan lopputulemaan, jos asiat etenevät omalla painollaan.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tavoitteita voidaan järjestellä monella tavalla, mutta mainittakoon tässä nyt eräitä keskeisiä tavoitteita:

  1. Massasiirtolaisuutta on hidastettava
  2. Massasiirtolaisuus on pysäytettävä
  3. Massasiirtolaiset on palautettava

Toisen tavoitteen kannata:

  1. Itsemääräämisoikeuden rapautumista on hidastettava
  2. Itsemääräämisoikeuden rapautuminen on pysäytettävä
  3. Itsemääräämisoikeus on palautettava

 

Perussuomalaisten pahimmat virheet

 

Perussuomalaiset ovat tehneet muutamia erittäin raskaita virheitä. Osa niistä ei edes ole ollut virheitä, vaan tahallisia tekoja. Ne ovat kuitenkin kansallismielisen politiikan näkökulmasta virheitä ja pahoja harha-askelia tiellä meidän tavoitteidemme kannalta.

Ensimmäinen ongelma puolueessa oli Timo Soini, joka ei koskaan ollut patriootti vaan uuskonservatiivi. Hän vei kansallismielisten äänet uuskonservatiivien taakse. Soinin taru on onneksi loppun, mutta tosiasiallisesti Soini yksin viivästytti kansallismielistä vastarintaa suurin piirtein kaksi kokonaista vuosikymmentä.

Soini teki myös kansallismielisestä näkökulmasta virheen mennessään hallitukseen 2015. Tanskassa kansallismieliset ovat pystyneet paljon paremmin ohjailemaan politiikkaa oppositiosta kuin Perussuomalaiset koskaan pystyivät hallituksesta.

Perussuomalaisten toinen hirvittävä virhe tapahtui vuoden 2015 massamaahantunkeutumisen yhteydessä. Perussuomalaisten olisi ehdottomasti pitänyt erota hallituksesta vastalauseena invaasiolle, mutta tätä ei tehty. Virhe oli mittakaavaltaan katastrofaalinen.

Halla-Ahon kaudella suurin tehty virhe oli tiedustelulain kannattaminen Halla-Ahon kehottamana. Tiedustelulaki vakavasti rajaa käytännössä sananvapautta, loukkaa syvästi yksityisyydensuojaa ja on täysin peruuttamaton: kansalaisoikeuksien ja -vapauksien rajoitukset menivät perustuslakiin.

Tiedustelulakia ei voida enää perua. Siitä tuli pysyvä osa Suomen lainsäädäntöä, eikä sitä saada pois lakikirjoista ilman jonkinlaista suurta poliittista siirtymää, kuten vuoden 1917 itsenäistymistä. Valitettava tosiasia on, että tiedustelulakia käytetään ja tullaan käyttämään suomensukuisten asiaa ajavia aktivisteja vastaan.

Vahinko on varsin mittava ja johtanee suurin vaikeuksiin monien kansallismielisten aktivistien kohdalla. Tämä on äärimmäisen valitettavaa. Se, mitä Halla-Aho teki syksyllä 2018 voitaisiin ehkä parhaiten rinnastaa Molotov-Ribbentrop sopimukseen.

Halla-Aho surutta uhrasi koko aktivistikentän lyhytnäköisten parlamentaaristen saavutusten toivossa. Näköalattomana hän ei ymmärtänyt, etteivät Perussuomalaiset tule pääsemään valtaan pitkään aikaan, eikä ehkä koskaan, ellei poliittinen ilmapiiri muutu ratkaisevasti.

Uhratut aktivistit olisivat olleet merkittävä tekijä tähän ilmapiiriin vaikuttamisessa. Jokainen poliittisen tasapainon vaihtuminen tarvitsee etujoukkonsa ja nyt Halla-Ahon Perussuomalaiset syötti aktivistien etujoukon hyvin pitkälti susille.

 

Hommafoorumilainen mielentila

 

Eräs Perussuomalaisia lähellä oleva toimija on Hommaforum. Sen mielentila on asiallemme vaaraksi. Hommaforumilla tunnutaan uskottavan, että asiat kyllä ratkeaa kansan herätessä sitten kun asiat ovat riittävän huonosti.

Näin ei ole. Tämä mielentila ja oletus on perustavanlaatuisesti väärä. Ellei riittävää kamppailunhalua ja kamppailun oikeutusta saada iskostettua kansamme mieliin ennen tilanteen syvää heikkenemistä, tällä on traagiset seuraukset.

Siitä ei nimittäin ole näyttöä, että tilanteen huonontuminen johtaisi automaattisesti tehokkaaseen vastarintaan. Siitä sen sijaan on näyttöä, että tilanteen heikkeneminen johtaa apatiaan, toivottomuuteen ja alistumiseen.

Tästä syystä meidän asiamme turvaamisen kannalta on kriittistä, että vaikutetaan kansan mielentilaan, tietoisuuteen ja viime kädessä taistelutahtoon ja uskoon siitä, että meidän asiamme on oikea ja meillä on oikeus, meillä on velvollisuus.

Tämä edellyttää väsymätöntä propagandaa ja voittoja propagandasodassa. Muutoin kansamme mielentila voi olla kriittisen hetken tullen sellainen, ettei se kykene kovassakaan paikassa ja pakon edessä puolustamaan edes oman olemassaolonsa jatkumista.

 

Miten tavoitteisiin päästään?

 

Kuten olemme jo todenneet, tilanne on huono, hyvin huono. Suomensukuisten tulevaisuus on tällä hetkellä erittäin vakavasti uhattuna. Päällimmäiset syyt tähän ovat se, että eliitti on naimisissa monikulttuurisuuden kanssa ja Suomen kartellimedia ja suurkapitalistit ja marxilaiset tukevat tuhohanketta.

Myös poliittisella kentällä on tehty pahoja virheitä, joista osa mainittiin jo yllä. Toivoa Perussuomalaisten suhteen on rajallisesti eikä heidän strateginen osaamisena tunnu riittävällä, koska strategisella tasolla on tehty emämunauksia pienten taktisten voittojen toivossa.

Muiden puolueiden osalta kenttä on pahasti hajalla ja kentällä toimii henkilöitä, joiden todelliset motiivit ovat osittain epäselviä ja määrättyjä kukkuloita on nyt vallattu henkilöiden toimesta, joiden voittokulkua me voimme toivomisen sijaan paremminkin pelätä.

Parlamentaarinen tie on siis pahasti tukossa ja homma levällään kuin Jokisen eväät. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö parlamentaarista poliittista työtä kannattaisi joidenkin ihmisten tehdä. Varmasti kannattaa, mutta näköalat eivät ole kovinkaan hyviä.

Soinin syrjäytymisen synnyttämä toivo Halla-Ahon paremmasta politiikasta alkaa haalistua Halla-Ahon tekemän emämunauksen myötä.

Näinpä kamppailun on jatkuttava ennen kaikkea propagandan tasolla. Tärkeintä on vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman laajasti yleiseen mielipiteeseen. Eliitti ja kartellimedia tietenkin tekee pahimpansa tämän hankkeen turhauttamiseksi, mutta tässä on meidän suurin toivomme.

Asia on nimittäin niin, että ajatus, jonka aika on tullut on pitkälti pysäyttämätön. Ja on myös huomattava, että Suomen asioita ei välttämättä päätetä Suomessa. Sellainenkin tapahtumakulku on täysin mahdollinen, että politiikan suunta kääntyy Euroopassa eikä Suomen hännystelijäeliitti lopulta osaa tehdä muuta kuin seurata tätä muutosta omasta vastahankaisuudestaan huolimatta.

Tämä on eräs jokeri, joka saattaa kääntää koko pelin meidän eduksemme. Euroopassa nyt yhä voimakkaammin puhaltava nationalismin puhuri saattaa kääntää koko Euroopan Unionin suunnan jossakin vaiheessa ja Unioniin sitoutunut eliitti on hirttänyt jo itsensä tähän projektiin. Se ei pääse sitä pakoon, vaikka huomaisi haluavansakin.

Siltikin, meidän on ennenkaikkea pyrittävä löytämään avaimia yleisen mielipiteen muuttamiseksi. Faktat ovat meidän puolellamme. Monokulttuuri on paljon parempi yhteiskuntamalli kuin monikulttuurit, eikä ole sattumaa, että monokulttuurit ovat olleet varsin menestyneitä ja ennen kaikkea kansalaisilleen hyviä valtioita elää ja asua.

Me voimme propagandassamme hyvin pitkälti pitäytyä totuudessa. Me tarvitsemme laajan verkoston, jolla propagandaa levitetään eri tasoisesti ja meidän on paremminkin muodostettava ideologinen sumu kuin mikään hyvin määritelty tai hallittu hierarkinen rakenne, jonka valtaapitävät voivat helposti valtioväkivallan avulla murskata.

Me olemme kansallismielistä, suomensukuista sumua, johon ei voida tarttua, koska me emme ole oikein missään ja samalla, me olemme kaikkialla. Meidän tulee käyttää kaikkia tässä kirjassa ja muualla mainittuja propagandan välineitä ja keinoja, jotta me saamme taivuteltua kansamme pois siitä väärän tietoisuuden verkostosta, joka sen mielialoja vielä liiaksi hallitsee.

Ja kyllä, meidän on myös alettava valmistautumaan siihen, että pahin tapahtuu ja kaikki ratkeaa libanonisoitumisen kautta. On aika. On aika syntyä ja on aika kuolla. Nyt on aika alkaa valmistautumaan myös pahimpaan.

On aika miettiä omavaraisuutta, survivalismia ja sen sellaista. On aika lukea kirja Surviving Argentina ja oppia heiltä, jotka ovat selvinneet katastrofista ja on aika alkaa muodostaa hiljalleen verkostoja, sumuja ja yhteisöjä, jotka ovat sitoutuneet suomensukuisten tulevaisuuden varmistamiseen.

On nimittäin käsitettävä, että aivan kaiken mennessä pieleen, meistä ei siltikään päästä eroon, ellei valtioväkivallan kautta tehdä meille suoraa kansanmurhaa, steriloida meitä tai väkisin sekoiteta meitä muihin etnisiin ryhmiin.

Ellei noita tehdä, meitä ei voida ylipäänsä etnisenä ryhmänä lainkaan nujertaa niin kauan kuin me vain pysyttäydymme omiemme parissa ja perustamme perheemme omiemme kanssa. Tätä henkilökohtaista ja suomensukuisyhteisöllistä tasoa ei sitäkään pidän missään tapauksessa unohtaa.

Tiukan paikan tullen me voimme jopa väliaikaisesti evakuoida itsemme Euroopan Unionin Suomen provinssista Itä-Euroopan puolelle turvaan jatkamaan kamppailua sieltä käsin, jos tällainen äärimmäinen tilanne lopulta sekin tulisi ajankohtaiseksi.

Lyhyesti sanoen, meidän on käytettävä kaikki mahdollisia keinoja ja meidän on käytettävä niitä oikea-aikaisesti tilanteen mukaan. Tällä hetkellä vuona 2018 tehokkainta on pyrkiä vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, jatkaa sumun kaltaista vaikuttamista ja verkostoitumista ja aloittaa valmistautuminen libanonisoitumiseen rauhallisin askelin, jos pahin tapahtuu.

Politiikassakin kannattaa tehdä töitä, koska silläkin alueella voidaan ainakin jarruttaa ja hidastaa, kenties jonain päivänä vielä myös pysäyttää ja palauttaa. On kuitenkin erittäin surullista, etteivät Perussuomalaiset ymmärtäneet sitä, että heidän tehtävänsä olisi ollut suojella ei-parlamentaarisia aktivisteja samalla kun aktivisti tukevat heitä.

Nyt tämä kaksoistaktiikan ovi on yksipuolisesti Halla-Ahon toimesta suljettu, eikä meillä tämän takia ole oikein mitään strategisia tai taktisia intressejä puolustaa, tukea tai auttaa Halla-Ahon Perussuomalaisia.

 

Itsemääräämisoikeuden ongelma

 

Itsemääräämisoikeuteen liittyy meidän näkökulmastamma eräs vakava ongelma. Historia on pitkälti imperiumin historiaa ja voi hyvin olla, että imperiumit tulevat jatkossakin määräämään historian suunnan.

Meidän kannaltamme kysymys siis ei välttämättä ole siitä, että miten me saavutamme itsenäisyytemme pintapuolisesti ja näennäisesti, koska vaikka me olisimme itsenäinen valtio, voi olla, että meitä painostettaisiin erilaisten kansainvälisten sopimusten, sotilasliittojen, talouspakotteiden ja sen sellaisten avulla erilaisten imperiumien toimesta.

Historiallisesti Suomi on ollut osa Ruotsin imperiumia, sen itäinen osa ja alusmaa, sitten osa Venäjän imperiumia, hetkellisesti itsenäinen, sitten hyvin lähellä Suur-Saksan imperiumia ja toisen maailmansodan jälkeen taas hyvin lähellä ajautua Neuvostoliiton vasalliksi ja sittemmin me olemme ajautuneet jonkinsorttiseen vasallisuhteeseen Euroopan Unioniin yhtäältä jo jollakin tavalla sotilasliittojen kautta myös Amerikan Yhdysvaltain alaisuuteen.

Keskeinen kysymys meidän kannaltamme aina on, että minkälaisen aseman ja diilin me saamme itsellemme neuvoteltua tässä imperialistisessa paineessa. Jotta me voimme ymmärtää millä tavalla tätä kysymystä pitää lähestyä, meillä pitää olla prioriteetit järjestyksessä.

Sen takia on sanottava, että imperiumien harrastuksista kielteisin meidän kannaltamme ovat väestönvaihdot ja sortokaudet, eli paikallisten ja kansallisten alueiden ja ryhmien pakkosulauttaminen imperiumin yleiskansalaisuuteen.

Meidän on punnittava Yhdysvaltain, Saksan, Venäjän ja Kiinan imperiumeja tästä näkökulmasta: mikä niistä on vähiten halukas suorittamaan väestönvaihtoja, sortotoimia, etnisiä puhdistuksia ja pakkosulauttamista meidän maassamme?

Neuvostoliitto suoritti kaikkia noita. Se ei ole hyvä viite Venäjän kannalta. Kiina kohtelee omia vähemmistöjään erityisen voimakkaasti sortaen ja on vaarallinen, muttei välttämättä täällä asti samalla tavalla kuin omalla tantereellaan.

Euroopan Unioni on avannut rajat ja dumpannut maahamme merkittävästi muukalaisia ja jatkaa puhumista väestönvaihdon puolesta hatarasti piilotellen todellisia aikeitaan uuden eurooppalaisen kahvinruskean Kalergi-suunniteman mukaisen kansan luomisesta neuvostoliittolaisessa sosialismin uuden ihmisen hengessä.

Yhdysvallat taas puolestaan on samalla tavalla yhtäältä kaukana kuin Kiina, toisaalta kulttuurillisesti erittäin voimakkaasti läsnä ja keskellä identiteettipoliittista kulttuurisotaa, jossa monikulttuuridemokraatit ja monokulttuurirepublikaanit ottavat toisistaan mittaa harvinaisen säälimättömästi.

Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen kommentti lienee oltava, että suo siellä ja vetelä täällä. Silti meidän on punnittava, että miten näiden eri toimijoiden kanssa tulisi toimia sellaisella tavalla, että meidän tärkeimmät tavoitteemme voidaan mahdollisimman täydellisesti saavuttaa.

Me emme voi sanoa tässä mitään aivan lopullista, mutta koetetaan silti sanoa jotain konkreettistakin. Nimittäin on olemassa paitsi vallitseva tilanne, myös mahdolliset tilanteet jatkossa.

Yhdysvallat on eräänlainen musta hevonen. On epäselvää tulevatko siellä pääsemään kynnen päälle valkoiset vai kahvinruskea liittouma. Siitä on vaikea sanoa oikein mitään ennenkuin maa saa setvittyä oman suuntaansa. Sen tulevaisuus on tällä hetkellä avoin. Se silti on monietninen imperiumi ja sellaisena haitallinen kulttuurivaikuttaja, jos ei muuta.

Mahdollisuudet Yhdysvaltain suhteen liittyvätkin pitkälti puolustusyhteistyöhön, jonka kautta tuskin auennee pakottavia väestönvaihtovaatimuksia. Pitkä etäisyys toiselle mantereella auttaa tässä. Periaatteessa USA’ta voitaisiin pelata muita imperiumeja vastaan, jos meneteltäisiin taitavasti.

Euroopan Unioni on tällä hetkellä tuhoisa ja vihamielinen voima, mutta sekin on oikeasti musta hevonen. Me emme tiedä kuka siellä jatkossa pitää jöötä ja millä ohjelmalla. Euroopan Unioni saattaa vielä kääntyä meille edulliseen suuntaankin, jos nationalistit saavat siellä vallan. Jos tämä tapahtuisi, se olisi piruillen sanottuna Hitlerin toinen tuleminen.

Kettuilematta lukijalle asian voi myös pukea niin, että EU’ssa on mahdollista tapahtua käänne, joka on meidän asiallemme edullinen ja Eurooppa saattaa säilyä valkoisten eurooppalaisten alkuperäiskansojen kotina ja mantereena. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä perin epävarmaa. On vaikea sanoa onko EU uhka vai mahdollisuus. Todennäköisesti molempia.

Venäjäkin on arvaamaton, koska me emme tiedä välttämättä mitä Putinin jälkeen tulee. Me emme myöskään voi saada täyttä varmuutta siitä missä määrin Venäjä haluaa vaikuttaa meidän asioihimme. Jossain määrin varmasti, mutta missä määrin ja onko vaikutuksen tapa sellainen, että se uhkaa meidän etnistä ryhmäämme? Tästä en menisi olemaan ollenkaan niin varma.

Kiinan metkut ovat nekin aina kysymysmerkki, mutta selvää on, että Aasian lohikäärme hakee yhä suurempaa roolia maailmanpolitiikassa. Kiina on han-kiinalaisten lähes 100% asuttama etnovaltio, jonka olemukseen kuuluu melkoinen häikälemättömyys. Olisi vaarallista antaa kiinalaisille liikaa omistusta tai vaikutusvaltaa maassamme, mutta samaan aikaan Kiinakin saattaa tarjota meille yllättäviä mahdollisuuksia, koska se on niin kaukana ja tuskin kovin kiinnostunut vaihtamaan Suomen väestöä tai mitenkään erityisesti kiinalaistamaan Suomea.

Niinpä näyttää siltä, että välittömästi suurin uhka meidän etniselle ryhmällemme on EU’n suorittama väestönvaihto tai tuhoutuminen sodassa Venäjää vastaan. Taustalla vaikuttava Amerikkalainen kulttuurimädätys on myös vakva ongelma, mutta se ei suoranaisesti pyri hävittämään meitä. Sen vaikutus on välillistä hegemoniaa.

Kiina vaikuttaa meille vähiten suoraan vaaralliselta tällä hetkellä. Kaikki nämä tahot ovat omalta osaltaan arvaamattomia ja ongelmallisia. Aiemmin Suomi osasi taitavasti keikkua Neuvostoliiton ja lännen välillä, tosin vaarallisen lähellä Neuvostoliittoa ja oli todellinen vaara, että me olisimme joutuneet sen osaksi ja sen jälkeen pakkosulautetuiksi Neuvostoliittoon.

On valitettavaa, että myös EU on osoittautunut meidän etniselle ryhmällemme vaaralliseksi ja vihamieliseksi toimijaksi. Ystävää näiden joukosta on vaikeaa löytää. Kenties jonkinlainen uusi aidallakeikkumispeli olisi mahdollinen? Kenties me voisimme pelata jollakin tapaa näitä suurvaltoja  toisiaan vastaan sellaisella tavalla, että saisimme itsellemme aidallakeikkujan aseman?

Asiat voi toki mennä hyvinkin. EU saattaa tulla nationalistien kaappaamaksi, jolloin se todennäköisesti on se toimija, johon me haluamme nojata. Trumpilainen nationalismi saattaa sekin jäädä pysyävksi piirteeksi Yhdysvalloissa ja USA’sta saattaa tulla toimija, jonka kanssa meidän asiamme on turvassa.

Sama koskee lopulta Venäjääkin, jos se kehittyy johonkin muuhun suuntaan kuin se on nyt ollut viime aikoina menossa. On valitettavaa, että Venäjä ajautuu vastakkainasetteluihin muiden suurvaltojen kanssa sellaisilla tavoilla kuin nyt on käynyt. Rauhallisempi Venäjä nimittäin olisi kenties jopa mahdollisuus koko Euroopalle ja mahdollistaisi askeleita suuntaan, jossa Eurooppa ei ole USA’n takapiha.

Kiina tuskin tulee olemaan ongelmaton maailmanpoliittinen toimija jatkossakaan, eikä sen varaan sillä lailla oikein voida laskea mitään. Ylipäänsä koko suurvaltapolitiikka on yksi valtava 4D-shakki, jossa eri toimijat pelaavat eri suuntiin eri tilanteissa, eikä oikein mitään stabiilia tilannetta ole ehkä edes tulevaisuudessa nähtävissä.

USA, EU (Saksa), Venäjä ja Kiina vievät ja muut vikisee. Toki Intiakin on suuri ja Etelä-Amerikka tai Afrikka voisi teoriassa jatkossa nousta, mutta lähinnä teoriassa. Globalisaatio tuskin valmistuu ihan lähiaikoina, koska kaikki viittaa nationalismien nousuihin merkittävimmissä imperiumeissa.

Suomen eliitti koettaa myydä meille tätä nationalismien nousua uhkana, mutta tosiasiassa globalisaatio on meidän asiallemme paljon suurempi uhka, koska juuri globalisaatio nopeasti ja helposti pyyhkäisee meidänkaltaisemme kansan nopeasti maailmankartalta ja historiankirjoista pois.

Se tapahtuu juuri imperiumien väestönvaihtojen ja pakkosulautusten kautta. Sen takia enempi autonomia ja itsenäisyys on tarpeen, mutta aivan yksin me emme voi näiden imperiumien välissä oikein seistä. Ne kun eivät oikein ole halukkaita jättämään meitä rauhaan ja tässä on koko perustavanlaatuisen ongelman ydin.

Toisaalta itsenäisyys olisi se, mitä me eniten haluamme. Kysymykseksi muodostuu, että millä tavalla me voisimme onnistua tässä joutumatta minkään suurvallan silmätikuksi ja mitä myönnytyksiä me joutuisimme tekemään eri imperiumeille ollessamme itsenäinen?

Tärkeintä joka tapauksessa on varmistaa, että väestönvaihdoksia ja pakkosulauttamista ei tapahdu. Optimaalista tietenkin olisi, että meillä olisi oma uskottava ydinasepelote, joka ehkäisee kaikkien mahdollisten imperialistien pahat aikeet.

Mutta mistä me saamme tämän ydinasepeloitteen?

 

Asevelvollisuudesta ei saa koskaan luopua

 

Asevelvollisuus on demokratian kulmakivi, ei äänestysoikeus. Maassa on aina armeija, joko vieras tai oma. Palkka-armeija on arvaamaton ja erilaisten eliittien lahjottavissa. On vain yksi armeija, johon suomensukuiset suomalaiset voi luottaa ja se on tavallisten suomensukuisten suomalaisten muodostama armeija.

Tällainen armeija on perin vaikea yhyttää ampumaan suomensukuisia siviilejä juuri missään olosuhteissa ja tällainen armeija demokratisoi väkivaltakoneistoa. Edes Suomen armeijan johto ei pysty suorittamaan suomensukuisten kansanmurhaa, koska sen omassa komennossa oleva armeija ei sitä koskaan tekisi.

Mao sanoi aikoinaan, että demokratia kasvaa kiväärinpiipusta. Vaikka mies oli kammottava hirviö, joskus päivä paistaa risukasaankin. Tässä asiassa nimittäin Mao enemmän tai vähemmän oli oikeassa, jos missään muussa ei sitten koskaan ollutkaan.

 

Suora demokratia / Sveitsin malli

 

Sveitsin malli, eli suora demokratia, olisi varmaankin meidän asiamme kannalta kaikkein paras. Samantapaisia suoran demokratian elkeitä on nähty myös Islannista, joka on pieni ja erittäin homogeeninen maa.

Sveitsin mallissa on vain yksi ainoa ongelma ja se on perustavanlaatuinen. Este Sveitsin mallille on se, että Sveitsin malli muodostettiin Euroopan levottoman vuoden 1848 pyörteissä ja Suomen eliitti ei tule koskaan sallimaan meidän ottaa valtaa itsellemme, ellemme me kaappaa heiltä valtaa ensin.

Sveitsin malli on kaunis unelma, mutta sinne voidaan päästä lähes yksinomaan vallankaappauksen kautta. Valitettavasti asia on näin. Eräässä mielessä Sveitsin mallin perustamisen takia tapahtuva kansannousu olisi täysin oikeutettu.

Reaalitilanne kuitenkin on se, että meidän pahantahtoinen, itsekäs, ahne ja vallanhimoinen eliittimme ei tule koskaan sallimaan meille oikeutta ja vapauttaa päättää meidän omista asioistamme ellemme me ensin ota oikeutta omiin käsiimme, koska se on ainoa keino tässä maassa ja vallitsevissa oloissa suoraan demokratiaan päästä.

 

Populismin tärkeys

 

Populismi on lyhyimmin sanottuna sitä, että puhutaan ihmisille huomioiden se seikka, että suurin osa väestöstä on n.s. “kadunmiehen tietoisuuden” tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa tässä sitä, että valtaosaa ei politiikka kiinnosta, eikä siitä oikein sen kummempaa edes tiedetä.

 

Kadunmiehen tietoisuudesta käsin kiinnostavaa on vain omat asiat ja itseä suorana koskettavat asiat. Poliittisista suuntauksista tiedetään jotain kansanomaisesti ja perin suurpiirteisesti. Näin ollen viesti on sovitettava tähän tietoisuuden tasoon.

 

Eräs suuri liian hyödyntämätön populismin aihepiiri on erilaisten verot ja maksut, joita kohdistuu syömiseen (ruokaan), liikkumiseen (autot) ja asumiseen. Aivan erityisen herkullinen populismin paikka olisi esimerkiksi diesel-autojen käyttömaksut.

 

Aika monella on diesel-auto ja sen omistajista varmaan melkein jokainen haluaisi päästä eroon korkeista maksuista, mutta missä on se populisti, joka toteaa, että näistä vaaleista tehdäänkin sitten diesel-vaalit?

 

Vastaavia aiheita on paljon muitakin. Niitä pitäisi kansallismielisten hyödyntää ronskisti ja surutta, koska tällä keinolla voidaan saada nukkuvia äänestämään, joita kiinnostaa asiat vain ja juuri tästä kadunmiehen tietoisuudesta käsin.

 

Vihollisemme

 

Suomessa ja maailmassa on ihmisiä, järjestöjä ja toimitahoja, jotka toimivat meidän asiamme kannalta vihamielisesti. Me käytämme tästä epäselvärajaisesta joukkiosta termiä vihollinen selvyyden vuoksi, mutta me voisimme yhtä hyvin puhua vastustajasta, kilpakumppanista tai väärän ideologian vallassa olevasta joukosta, jonka maailmankuva ja toiminta vahingoittavat meidän asiaamme.

 

Tavoitteet

 

Meidän vihollisemme käyttävät meitä vastaan moninaisten keinojen joukkioita, eikä olisi täysin väärin luonnehtia, että heidän keinovalikoimansa kokonaisuudessa muistuttaa totaalisen sodan metodia meidän pysäyttämiseksemme ja me tarkoitamme tässä meidän pysäyttämisellämme sitä, että meidän tavoitteemme onnistutaan pysyvästi estämään ja meidät pystytään lopullisesti tuhoamaan.

Niin kauan on toivoa kun on suomensukuista elämää ja meidän kamppailumme kestää tarvittaessa niin kauan kuin suomensukuiset kansat, heimot, suvut ja yksilöt ovat vielä olemassa. Kysymys on pohjimmiltaan meidän olemassaolokamppailustamme ja taistelusta meidän sammuttamistamme ja sukupuuttoamme vastaan.

Meidän vihollisemme pyrkivät epäsuorasti tai suoraan aiheuttamaan meidän sukupuuttomme, tahallisesti tai tahottomasti. Meitä ei varsinaisesti kiinnosta heidän motiivinsa, ainoastaan se, että he pyrkivät aiheuttamaan meidän tuhomme ja että he siten automaattisesti lukeutuvat meidän vihollisiimme.

Keinot

 

Meidän vihollisemme käyttämiä keinoja voidaan pyrkiä hajoittamaan useampaan kategoriaan, joista voidaan mainita ylätasolla ainakin väkivalta ja propaganda. Väkivallan tarkoitus on estää meitä toimimasta ja edistämästä asiaamme ja propagandan tarkoitus on saada ihmiset vakuuttumaan meidän vihollisemme asiasta meidän asiamme sijaan.

 

Väkivalta on tässä käsitettävä laajasti. Kun me puhumme meidän vihollisemme meihin kohdistamasta väkivallasta, me näemme koko tämän väkivallan kirjon yhtäältä valtioväkivallasta laittomaan väkivaltaan ja toisaalta attentaateista ja terrorismista mitättömiin mikroaggressioihin saakka.

 

Me tunnistamme myös väkivallan erilaisia alalajeja, kuten fyysinen, henkinen, taloudellinen, sosiaalinen väkivalta ja niin edelleen. Väkivalta on siis erilaisten pakkokeinojen kokonaisuus, jolla meidän pääsemisemme meidän tavoitteisiimme pyritään estämään erilaisin keinoin niiden laillisuutta, moraalisuutta tai muutakaan näennäistä oikeuteusta sen tarkemmin katsomatta.

 

Väkivalta

Viestintäväkivalta

Kun me puhumme meidän vihollisemme viestintäväkivallasta l. propagandasta, on syytä ensin tunnistaa sen tavoitteet ja sitten pureutua sen keinovalikoimaan.

Meidän vihollistemme propagandan tarkoitus on meidän näkökulmastamme se, että meidän vihollisemme pyrkii kaikin mahdollisin viestinnällisin keinoin tuottamaan ilmapiirin, jossa meidän tavoitteemme voidaan murskata.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän vihollisemme käyttävät useita erilaisia viestintätaktiikoita, joilla suomensukuisten asian haittaaminen pyritään esittämään jonain muuna kuin mikä se on tai vaihtoehtoisesti väittämään, etteivät suomensukuisten asialle haitalliset toimet muka ole sille haitallisia.

Erityisesti mainittavana propagandataktiikkana on nostettava esiin meidän vihollisemme se keino, jolla se pyrkii kiistämään meidän olemassaolomme tai meidän olemassaolomme oikeutuksen. Nämä propagandan keinot ovat suorastaan kansanmurhaa oikeuttavia ja siihen pyrkiviä.

Propagandaan ei siis tule suhtautua yliolkaisesti tai ylimielisesti. Se on osa meidän vihollisemme aseistusta meidän tavoitteitamme vastaan. Tässä mielessä propagandakin on väkivaltaa. Se on viestinnällistä väkivaltaa suomensukuisten kansojen tulevaisuuden murskaamiseksi.

Selvyyden vuoksi esittelemmekin propagandan tämän vuoksi väkivallan yläkategorian alaisuudessa. Selvyyden vuoksi myös painotettaakoon, ettei meidän harrastamamme propaganda ole väkivaltaa, koska se pyrkii suomensukuisen kansan tulevaisuuden varmistamiseen toisin kuin meidän vihollistemme propaganda, joka pyrkii suomensukuisten tuhoamiseen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Nettisensuuri

 

 

Valtioväkivalta

Meidän vihollisemme keinoista järeimpiä ovat valtioväkivallan käyttämiseen liittyvät keinot. Äärimuodossaan valtioväkivallan toimin voidaan suorittaa suomensukuisten sukupuutto joko kansanmurhan, sodan tai vastaavin keinoin.

Arkisemmassa muodossaan valtioväkivaltaa käytetään kansallismielisten toimitahojen tai henkilöiden vahingoittamiseen eri tasoisesti. Valtioväkivallan tyypillisenä väkivallan muotona on lakijärjestelmän vääristäminen instrumentiksi, jolla kansallismielisiin voidaan näennäisen laillisesti kohdistaa väkivaltaa ja riistää heidän perusoikeuksiaan ja viedä heiltä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Valtioväkivallan tyypillisiä toimia ovat erilaisten järjestöjen kieltämiset ja kansallismielisten yksilöiden leimaaminen ja kriminalisaatio, joilla pyritään vahingoittamaan toimitahoja ja toimijoita heidän elämänsä eri tasoilla.

Sananvapauden kieltäminen, siis sensuuri, eli poliittinen vaientaminen erilaisen väkivallan keinoin on myös tavallista valtioväkivaltaa. Ajoittain valtioväkivalta saattaa sattumanvaraisten järjestöjen lakkautusten ja yksilöiden eri tasoisen vainoamisen sijaan myös äityä kidutukseksi saakka.

Suomessa eräs maininnan arvoinen kidutuksen muoto on erilaiset toimet, joilla henkilöitä pyritään eristämään heidän perheistään. Me pidämme ydinperhettä pyhänä ja siksi perheen erottaminen tulee aina nähdä perusoikeuksien luokkauksena.

Suomesta tunnetaan tapauksia sekä vasemmalta että oikealta, jossa aktivistien lapsia on pyritty saattamaan huostaanoton kohteiksi. Tätä voidaan ehdottomasti pitää kidutuksen muotona. Keinoa on pyritty kohdistamaan niin vasemmistoon kuin oikeistoonkin niiden vastustajien toimesta.

Me kuitenkin pidämme tätä keinoa niin alhaisena, ettemme voisi kohdistaa sitä edes viholliseemme. Jos me menetämme kamppailussa perusarvomme, me joudumme kysymään itseltämme kamppailemmeko me enää minkään puolesta, jonka puolesta on syytä kamppailla.

Laajasti ottaen valtioväkivallan tarkoitus on kuitenkin erilaisin toimin tehdä tyhjäksi meidän tavoitteemme suomensukuisten kansojen, heimojen ja sukujen säilyttämisestä ja niiden itsemääräämisoikeuden tuhoaminen. Valtioväkivalta saa monia muotoja, jotka voivat vaihdella tilanteen mukaan.

Valtio, joka on kykenevä sensuuriin on viime kädessä kykenevä myös kidutukseen. Näiden kahden toimenpiteen välillä ei ole ideologista estettä, koska yhden perusvapauden riistäminen (sananvapaus) ei eroa pohjimmiltaan toisen vapauden riistämisestä (fyysinen koskemattomuus).

Väkivaltaan taipuvaisen valtion on syytä myös odottaa suhtautuvan ylimalkaisesti yksityisyyden suojan ja yksityisomaisuuden suojan perusoikeuksiin. Arkikokemuksemme osoittaa, ettei kumpaakaan kunnioiteta massamme.

Sisäministeriön taholta on tullut ilmeiseksi, että se on jopa valmis pakkolunastamaan suomensukuisten autot ja kodit omiin tarpeisiinsa, jos valtiovalta ensin aiheuttaa riittävän suuren kriisin, jonka se sitten pyrkii propagandan avulla naamioimaan luonnonkatastrofin kaltaisten voimien aiheuttamaksi pyrkien siten peittelemään omat toimensa katastrofin aiheuttamisessa.

Merkkejä siitäkin jo on, että erilaiset kommunistiselle diktatuurille ominaiset ilmiantoverkostot ovat syntymässä. Olemme mahdollisesti palaamassa aikaan, jossa valtion tai muiden julkisten tahojen kouluttamat lapset ilmiantavat vanhempiaan n.s. vihapuheesta, joka ei kuitenkaan ole juridisesti millään tavalla kunnolla määritelty termi ja sen tulkinta mikä on vihapuhetta jää byrokraattien mielipiteilyn varaan.

Fyysinen väkivalta

Meidän vihollisemme voi kohdistaa meihin myös fyysistä väkivaltaa. Tämä ilmenee erilaisissa muodoissa ja sitä kohdistetaan meihin erilaisten toimitahojen toimesta.

Fyysistä väkivaltaa voidaan kohdistaa meihin joko valtioväkivaltana tai meidän asiallemme vihamielisten toimitahojen, organisaatioiden tai yksittäisten henkilöiden toimesta.

Fyysisen väkivallan käyttämisellä pyritään tyypillisest estämään isänmaallinen toiminta tai isänmaallisen aatteen edistäminen tai levittäminen jossakin paikassa tai jollakin alueella tai sitten yleensä.

Fyysisen väkivaltaan lukeutuvat erilaiset melko itsestäänselvät toimet, kuten pahoinpitelyt, kiinniotot, pidättämiset, puukotukset, ryöstöt ja jopa terrorismi ja attentaatit.

 

Materiaalinen väkivalta

 

Materiaalinen väkivalta on väkivaltaa, jonka avulla pyritään estämään isänmaallinen toiminta. Joskus se on suoraa estävää toimintaa, kuten esimerkiksi kulkuneuvon vahingoittaminen, jolla pitäisi päästä jollekin tapahtumapaikalle, mutta tyypillisemmin kyse on sabotaashista, kuten vaikkapa auton polttamisesta, jolla pyritään aiheuttamaan materiaalisen väkivallan kohteelle henkistä painetta, taloudellista harmia ja muuta haittaa, jolla tämän toimintaa pyritään estämään tai rajoittamaan yleisesti.

Henkinen väkivalta

 

Henkinen väkivalta on hyvin vaihteleva ja suuri kategoria, johon liittyy erilainen pelottelu, uhkailu, vainoaminen ja kiusaaminen, joiden avulla toiminnan kohteeseen pyritään vaikuttamaan sellaisella tavalla, ettei tämä pystyisi jatkaamaan isänmaallista työtään.

 

Identiteettistressi

 

Henkisen väkivallan eräs erityistapaus on identiteettistressin aiheuttaminen. Tällä tarkoitetaan tapauksia, joissa tuntemattomana toimimaan pyrkivän henkilön henkilöllisyys tehdään tavalla tai toisella joillekin tai jollekin yleisölle tiettäväksi vastoin tämän henkilön pyrkimystä ja halua.

 

Taloudellinen väkivalta

 

Taloudellinen väkivalta on laaja kategoria, josta osa on valtioväkivaltaa, jolla pyritään usein eri tavoin, mm. sakkojen, vangitsemisten ja rikolliseksi leimaamisen avulla estämään henkilön elinkeinotoimintaa.

Valtioväkivallatonta taloudellista väkivaltaa ovat esimerkiksi ostoboikotit, joissa pyritään kehottamaan jotakin yleisöä olemaan hankkimatta jonkin henkilön tuotteita tai palveluita tämän henkilön isänmaallisen toiminnan tai ajattelu takia.

Usein taloudellinen väkivalta on yhdistelmäväkivaltaa, jossa jotkut meille vihamieliset tahot pyrkivät valjastamaan valtioväkivaltaa avukseen vahingoittaakseen meidän asiaamme ajavia ja edistäviä toimitahoja ja henkilöitä taloudellisesti.

Myös erilaiset henkilöt ja ryhmittymät, jotka pyrkivät esimerkiksi estämään mainostulojen saannin isänmaallisille toimijoille harrastavat eräänlaista taloudellista väkivaltaa.

Onko väkivallan laaduissa olennaista eroa?

 

Ei. Me ymmärrä väkivallan joukoksi erilaisia pakkokeinoja, joilla meidän vihollisemme pyrkivät vahingoittamaan meidän asiaamme ja meidän tavoitteitamme tai henkilöitä tai toimitahoja, jotka pyrkivät edistämään meidän asiaamme.

 

On epäolennaista haitataanko meidän asiaamme ostoboikotilla, propagandalla, valtioväkivallalla tai nyrkkiraudalla ja attentaatilla. Olennaista on, että meidän asiaamme on haitattu ja meihin on kohdistettu väkivaltaa.

 

Väkivaltaan  varautuminen

 

Väkivallan kuvailua voidaan jatkaa loputtomasti ja ihmiskunta on kykeneväinen mitä luovimpaan toimintaan väkivallan suhteen. Meidän tavoitteemme kuitenkin väkivallan osalta on minimoida sen vaikutus meidän tavoitteidemme saavuttamisemisen suhteen.

Toisin sanoen, meidän on osattava toimia vallitsevassa vihamielisessä ilmastossa ja maastossa. Meidän on tehtävä riskianalyysi ja mitigoitava meihin ja meidän toimintaamme kohdistuvat riskit.

Pohdimme Aktivisti-kappaleessa keinoja varautua erilaiseen meihin suuntautuvaan väkivaltaan ja tämän väkivallan vaikutusten minimointia.

 

Ryhmät

 

Nämä ryhmät voitaisiin jakaa varmasti hyvin monella eri tavalla. Allaoleva on vain eräs esitys niistä ryhmistä, joiden katsotaan voittopuolisesti olevan suomensukuisten asialle vihamielisiä.

 

Hi-Lo vs. Middle

 

Eräs tulkinta meidän asiallemme vihamielisestä koalitiosta on n.s. High & Low vs. Middle. Tämä tarkoittaa sitä, että yläluokka lahjoo, kiristää ja käyttää hyväkseen alaluokkaa keskiluokkaa vastaan. Kuvauksena tämä on aika hyvä, koska se kuvaa hyvin sen mistä tässä kaikessa pohjimmiltaan on kysymys.

Se oikastaan käy järkeen, että yläluokka kokee nimenomaan itsensä alapuolella olevan keskiluokan itselleen suurimmaksi uhkaksi, koska keskiluokalla on kykyjä ja resursseja, joita alaluokalla ei ole. Näinpä yläluokka pyrkii pitämään keskiluokan alapuolellaan alaluokan tuen avulla.

Yläluokka hankkii alaluokan suosiota tarjoamalla vastikkeetonta ylöspitoa alaluokalle, jota se ei suinkaan maksa kokonaan vaan itse vaan pyrkii mahdollisimman suurelta osin verottamaan keskiluokkaa alaluokan vastikkeettomien tukien rahoittamiseksi.

Tämä analyysi on siitä hyvä, että se on rotu-, kulttuuri- ja uskontoväitteistä vapaa. Sen takia tätä analyysiä voi käyttää missä tahansa tilanteessa ja sen voi aina julkilausua.

 

Globalistit

 

Globalistit on toinen tapa viitata yläluokkaan, joka on spesifisempi kuin “High” tai “yläluokka” tai eliitti. Globalistit ovat nimenomaan ryhmä, joka on suurelta osin muttei vain yläluokkainen ja jonka tunnusomaisin piirre on kansainvälisyys.

Globalistit ovat henkilöitä ja toimitahoja, joiden tavoite on luoda enemmän tai vähemmän kaikille kansoille yhteinen maailma. Tämä tarkoittaa kansallisvaltioiden lakkauttamista, paikallisen itsemääräämisoikeuden (lokaalin autonomian) riistämistä ja viime kädessä etnisten ryhmien sekoittamista toisiinsa.

Globalisti haluaa katkaista ihmiskunnan juuret ja siten hävittää paikalliset, paikkaan sidotut ja kansaansa ja kotimaahansa ja kotiseutuunsa kiintyneet ryhmät ja korvata ne juurettomilla “ei mistään kotoisin olevilla” sekarotuisilla kansoilla, joita on helpompi kontrolloida.

Jotkut väittävät, että globalistit on vain “dog whistle” antisemitisteille, mutta vaikka kansainvälinen juutalaisuus on globalismia ja vaikka globalisteissa juutalaiset ovat varmasti yliedustettuja, ei globalismi ole kansainvälistä juutalaisuutta.

Globalisteja nimittäin on kaikissa etnisissä ryhmissä ja on todennäköistä, että vain noin 14,2 miljoonainen juutalaisväestö on vähemmistö tässä globalistien suuremmassa joukossa.

 

Kansainvälinen juutalaisuus

 

Kansainvälinen juutalaisuus on asia, jota on vaikea käsitellä siitä johtuen millä tavalla juutalaiset olivat toisen maailmansodan eräs julkilausuttu akselivaltioiden vihollisryhmä. Menemättä tähän sen tarkemmin käsittelemme kansainvälisen juutalaisuuden silti.

Kansainvälinen juutalaisuus ei ole ennenkaikkea juutalainen uskonto sen paremmin kuin juutalainen kansakaan. Kansainvälinen juutalaisuus viittaa ennen kaikkea n.s. juutalaisuuteen taloudessa. Tässä yhteydessä usein mainitaan ei-eurooppalainen kaupan henki.

Kansainvälinen juutalaisuus tarkoittaa ennen kaikkea finanssiriistokapitalismia. Se tarkoittaa irvokasta markkinataloutta, jossa vain raha ratkaisee ja jossa kaikenlainen keinottelu on arkipäivää ja aiemmin kielletty koronkiskonta on suorastaan normi.

Näinpä kansainvälinen juutalaisuus ei siis terminologisesti tosiasiallisesti viittaa juutalaisiin ryhmänä vaan paremminkin viittaa riistokapitalismiin, joka ajaa kansaa taloudelliseen kurimukseen,  työttömyyteen ja joka on omalta osaltaan pahentamassa niitä erilaisia resurssikriisejä ja ympäristötuhoja, joiden keskellä me elämme.

Eurooppalaisuus on vasta toisen maailmansodan keskusvaltioiden tappioiden jälkeen lopullisesti suistunut kansainväliseen juutalaisuuteen. Sitä ennen Euroopassa ei ollut tapana toimia taloudessa n.s. amerikkalais-englantilais-juutalaisella tavalla.

Edelleenkin jotain rippeitä aiemmasta ajattelusta eurooppalaisessa mielessä on, jossakin tietoisuuden alapuolella kummittelee tieto siitä, ettei tämä nykyinen ole meidän tapamme toimia taloudessa.

 

Vasemmisto, eli kommunistit

 

Käytämme tässä sanaa kommunistit kuvamaan kaikkia vasemmistoryhmiä, jotka eivät ole kansallismielisiä. Otsikon alle siis kuuluvat niin kommunistit, sosialidemokraatit, sosiaalidemokraatit, demokraattiset sosialisit, sosialistit, vasemmistolaiset, vasemmistoanarkistit – ja niin edelleen.

Näille ryhmille on yhteistä vihamielisyys kansallismielisyyttä kohtaan ja historiallinen taakka nationalisteja vastaan sotimisesta eri puolelta maailmaa. On tarpeetonta yksilöidä tätä sen enempää. Tämä vihollinen on meille jokaiselle tuttu.

Vasta nykyvasemmisto on osittain kommunismin romahdettua omaksunut nationalistisen talouspolitiikan elkeitä, eli säädeltyä markkintaloutta. Muun muassa fasistiset ja kansllissosialistiset valtiot ovat käyttäneet ja kannattaneet tätä mallia.

Nykyisen se on vasemmiston käytössä, tosin väärin ymmärrettynä (jaetaan vastikkeettomia tukia sen sijaan, että tarjottaisiin kaikille töitä mihin kukin kykenee), mutta kuitenkin on.

 

Aavikkouskonnot – eli abrahamilaiset monoteistit

 

Yleisestä ajattelusta poiketen abrahamilaiset uskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja muhammettilaisuus ovat paremminkin saman perheen eri lapsia kuin yhtään mitään muuta. Tämä tietenkin suututtaa kristittyjä, mutta asiat ovat asioita ja asiat ovat miten ovat.

Kristinusko ja muhammettilaisuus molemmat sikisivät juutalaisuudesta. Marxilaisuus (tai vasemmistolaisuus) on kristinuskon maallistunut ateistinen versio, eikä sitä tulisi nähdä tai käsitellä muuna kuin kristinuskon ateistisena kulttina, jossa paratiisi pyritään tuomaan maan päälle.

Kaikki nämä uskonnot ovat vihamielisiä suomensukuisten asialle. Sekä kristinusko että muhammettilaisuus ovat uskontoimperialistisia uskontoja, joiden molempien tavoite on käännyttää kaikki kansat omiksi opetuslapsikseen, hyvällä tai historian vaiheesta riippuen, pahalla.

 

Kristinuskon erityispiirre kuitenkin on, että se on monelta osin sekoittunut paikallisiin uskontoihin ja Euroopassakin kristinusko on omaksunut paljon eurooppalaisen pakanuuden piirteitä ja uskomuksia ja jopa säilyttänyt niitä.

Näin on Suomessakin. Joulu ei ole Jeesuksen syntymäjuhla, vaan vanha pakanajuhla, valon juhla, jota muinaiset roomalaiset kutsuivat Saturnaliaksi (katso myös: Sol Invictus). Meidän viikonpäiviemmekin nimet ovat edelleen peräisin aasainuskosta.

Suomessa poltetaan edelleen Ukonvalkeita ja näin on tehty ammoisista ajoista asti. Joulukinkku on aasainuskoon liittyvä perinne – ja niin edelleen. Pyhäinmiestenpäivä on oikeastaan kelttiläinen Samhain tai 300-luvulta peräisin oleva Syyriasta peräisin oleva juhla.

 

Yllämainittu ei kuitenkaan juurikaan auta meidän asiaamme. Kristinusko on siltikin meidän asiallemme vihamielinen ja todennäköisesti alkuperäinen globalismin muoto. Lähetyskäskyt kristinuskossa ja muhammettilaisuudessa tekevät niistä universalistisia ja imperialistisia, eli globalistisia.

Nämä molemmat uskonnot ovat värisokeita ja näihin uskoville kuka tahansa Afrikan afroafrikkalainen murjaani on sisar tai veli. Näin ollen meillä on näiden molempien uskontojen kanssa sovittamattomia ristiriitoja.

Kaikesta huolimatta kaikki kristityt eivät ole globalisteja ja asia on päinvastoin joidenkin ristin ryhmien kanssa: osa heistä näkee globalismissa saatanan suunnitelman ja jollakin tavalla heistä ainakin jokin osin saattaa olla suomensukuisten asiallekin suopeita.

 

Kulttuurimarxilaisuus

 

Marxilaisuus tavallaan kuuluu kommunismi-otsikon alle. Kulttuurimarxilaisuus kuitenkin ansaitsee oman maininnan. Kun kommunistit epäonnistuivat vallankumouksensa jälkeen omassa talousjärjestelmässään, vallankumousta lähdettiin ajamaan kulttuurin kautta.

Tähän liittyy n.s. “pitkä marssi instituutioiden läpi”, joka tarkoittaa sitä, että kulttuurimarxialiset (jatkossa vain marxialiset) lähtivät vuosikymmeniä kestävään projektiin, jossa he soluttivat valtaosan yhteiskuntamme instituutioista ja valjastivat ne omiin tarpeisiinsa.

Näistä syistä johtuen meidän lapsiamme aivopestään vasemmistolaisiin arvoihin päiväkodeissa, kouluissa, ammattikouluissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa, urheiluseuroissa, musiikkiopistoissa, marttakerhoissa – ja niin edelleen.

Meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme on tällä hetkellä pitkälti kahden suuren yksittäisen tekijän läpimädättämiä ja niistä ensimmäinen on aiemmin mainittu kansainvälinen juutalaisuus ja toinen on tämä tässä mainittu kulttuurimarxismi.

Kulttuurimarxismi ajaa kaikki kansallismielisille yhteiskunnille haitallisia globalistihankkeita, joiden pyrkimyksenä on lopullisesti juuria kansallismielisyys ja viime kädessä myös kansallismieliset, jotka halutaan korvata globaalisti sekoitetulla uudella maailmanrodulla.

 

Tälle marxismille on ominaista vastakkainasettelujen luominen yhteiskuntaan. Siinä missä aiemmin vastakkainaseteltiin päämaa ja työvoimaa, nyt vastakkainasetellaan miehiä ja naisia, homoja ja heteroita, mustia ja valkoisia, kantaväestöä ja muukalaisia – ja niin edelleen.

Avainstrategiana tässä joka tapauksessa on yhteiskunnan yhtenäisyyden hajottaminen vastakkainasettelujen kautta. Kulttuurimarxistit pyrkivät luomaan yhteiskuntaan ryhmiä, joiden pääidentiteetti on jotain muuta kuin esimerkiksi suomalainen. Sen sijaan ollaan muhammettilaisia, feministejä, homoja tai vaikkapa transseksuaaleja.

Kulttuurimarxistien hampaissa ovat etenkin valkoiset, miehet, heteroseksuaalit, mies- ja naissukupuoliset, eurooppalaiset kantaväestöt ja eurooppalaistaustaiset etniset ryhmät ja alkuperäiskansat ja ydinperhe.

 

Olennaista tästä kaikesta on lähinnä ymmärtää, että kulttuurimarxistit ovat ennen kaikkea riidankylväjiä, jotka pyrkivät riitaannuttamaan yhteiskunnassa mahdollisimman monet tahot luomalla vastakkainasetteluja kaikkialle, missä yhteistyön pitäisi vallitta, jotta yhteiskunta voisi toimia.

Myös se on tärkeää pitää mielessä, että “vallankumous kolmannen maailman väestöjen avulla” on näiden kulttuurimarxistien ja marxistien hanke. He pyrkivät pitkälti n.s. Kalergi-suunnitelmaa ja Hooton-suunnitelmaa käyttäen valloittamaan Euroopan.

Tarkoituksena on ensi kädessä kaapata valta Euroopassa marxistien ja maahan tunkeutuneiden massojen avulla demokraattisesti. Tämän jälkeen todennäköisesti seuraa eurooppalaisten kansamurha, lopullinen ratkaisu eurooppalaiskysymykseen.

Näin on, koska marxistien taktiikka on lietsoa vihaa ja kun sitä on viljelty vuosikymmenien ajan, ei viha katoa mihinkään vaikka kantaeurooppalaiset jäisivät vähemmistöön ja täten poliittiseen ja juridiseen alakynteen.

Tämän melko väistämätön lopputulos on vasemmistomuhammettilainen hallinto, joka vihaa kantaeurooppalaisia ja omaa valtion kaikki väkivalta- ja sortomekanismit, joiden avulla lopullinen ratkaisu eurooppalaiskysymykseen voidaan toteuttaa.

 

Feministit

 

Naisasialiike aikoinaan kamppaili aivan oikeita epäkohtia vastaan, mutta viimeistään kolmannen aallon feminismi on ennen kaikkea kulttuurimarxialinen liike. Sen n.s. intersektionaalinen feminismi tarkoittaa juuri sitä monipolvista riidankylväntää, josta kulttuurimarxilaisuuden yhteydessä puhuttiin ja kannattaa siirtyä lukemaan siitä tarkemmin.

Feminismistä voi yleisesti vielä mainita sen, että se asettaa usein naisten asian paitsi miesten asian ylle, se usein myös sortaa tai pyrkii sortamaan myös lapsia. Feminismille ominaista onkin ylivalta-ajattelu, jossa naiset asetetaan kaikkien muiden yläpuolelle.

Tämä näkyy feministien ulostuloissa esimerkiksi abortteihin liittyen, jossa he korostavat nimenomaan naisten ylivaltaa. Feministit toimivat samoin naisylivaltaa korostaen miesten ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella niissä kysymyksissä, jotka liittyvät avioeroihin.

 

Aktivisti

 

Kuka on aktivisti?

 

Sinä saatat olla aktivisti, jopa tietämättäsi. Suomensukuinen aktivisti on henkilö, joka jakaa meidän tavoitteemme ja tekee jotakin niiden edistämiseksi. Onkin todennäköistä, että on monia suomensukuisia aktivisteja, jotka toimivat meidän tavoitteidemme eteen, vaikkeivat he koskaan edes ole kuulleet meistä.

Meille aktivisti on kuitenkin ylläolevan lisäksi täsmällisemminkin määritelty henkilö. Aktivisti on suomensukuisten ylisukupolvisen asian eteen toimiva henkilö, joka voi myös itse olla suomensukuinen ja joka jakaa meidän käsityksemme siitä miten aktivistin tulee toimia.

Miten aktivistin tulee toimia ja esiintyä?

 

Kun aktivisti toimii meidän tavoitteitamme edistäen, aktivistin tulee aina mahdollisuuksien mukaan toimia tavalla, joka on meidän kannaltamme edustava. Yleisellä tasolla tämä tarkoittaa puhtaita vaatteita, yleisesti siistiä olemusta, selkeää ilmaisua, ryhdikästä asentoa ja yleistä hyvää käytöstä.

Näillä tekijöillä on kaksi tehtävää:

  1. Aktivistin tulee edustaa tavoitteitamme tavalla, jossa yleisö voi samaistua aktivistiin. Aktivistin tulee siis aina esiintyessään ja edustaessaan meidän asiaamme muistaa, että hän on esikuva ja käyttäytyä tämän aseman mukaisen arvon mukaisesti.
  2. Aktivistin tulee käyttäytyä edellä mainitusti myös hänen oman itsetuntonsa ja omanarvontuntonsa vahvistamiseksi. Suomensukuinen aktivisti on arvokkain suomalainen. Aktivistin tulee toimia ja käyttäytyä niin, että hän pystyy itsekin tuntemaan tämän ja jättämään ympäristöönsä vaikutelma siitä, että näin todellakin on.

Aktivistin kultaiset sanat

 

  1. Usko meidän yhteisen asiamme oikeutukseen olkoon elämäsi suurin voima!
  2. Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi!
  3. Aseta tavoitteesi korkealle. Vain oikeamielisenä, puhtaana ja raittiina voit olla todellinen aktivisti!
  4. Vaadi aina enin itseltäsi!
  5. Ole hyvä!
  6. Ole uskollinen vähäisimmässäkin!
  7. Muista vastoinkäymisten kohdatessa päämäärämme suuruus!
  8. Kunnioita ja auta aktivistitovereitasi heidän työssänsä, siten vahvistuu yhteistunto!
  9. Muista menneitten sukupolvien työ. Kunnioita aktivisteja, jotka ovat tehneet enemmän kuin me!
  10. Ole itsevarma esiintymisessäsi ja koreilemattoman tyylikäs puvussasi!
  11. Alistu itsekuriin, siten korotat järjestökuria!
  12. Muista edustavasi suurta suomalaista aatetta. Varo tekemästä mitään, mikä sitä vahingoittaisi tai sen mainetta luokkaisi!

 

Kultaisten sanojen selitysosa

 

  1. Suomensukuinen aktivisti on kansallismielisten etujoukkoa. Tämän tähden aktivistin vakaumuksen on oltava kirkkaaksi hiottu. Aktivisti palvelee ennen muita vain yhtä herraa, aatetta tai jumalaa yli kaiken ja tekee kaiken mahdollisen meidän tavoitteidemme edistämiseksi.
  2. Me kaikki kohtaamme jatkuvasti vihollistemme propagandaa, jonka tarkoitus on kyseenalaistaa meidän rakkautemme meidän maatamme ja meidän kansaamme kohtaan. Pysy tässä vahvana ja säilytä uskosi ja rakkautesi kansaamme kohtaan järkkymättömästi äläkä annan kenenkään tai minkään sitä horjuttaa.
  3. Aktivistin tulee asettaa tavoitteensa korkealle, koska vain siten me voimme varmistaa päämäärämme saavuttamisen. Tämä tulee tehdä oikeilla keinoilla ja viisauteen tukeutuen, koska vaikka meidän tahtomme on oltava – ja se on – murentamaton, kaikkea ei tule tehdä pelkän tahdon varassa, jotta me jaksamme jatkaa ylisukupolvista kamppailuamme meidän asiamme turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi.
  4. Aktivistin tulee etujoukkoon kuuluvana omata paitsi järkähtämätön usko meidän asiaamme, hänen on tämän lisäksi löydettävä sydämestään sellaista uhrihenkeä, jonka varassa meidän asiamme on aiemminkin pelastettu ja meidän tulevaisuutemme ennenkin varmistettu.

    Itseltään tulee vaatia enin, mutta se tulee tehdä siten viisautta käyttäen, että antaa itsestään niin paljon kuin voi meidän työmme pitkäkestoisuutta silmällä pitäen. Väsymistä pitää osata varoa.

    Aktivisti ei juokse itseään loppuun lyhyillä matkoilla, koska meidän tehtävämme on paremminkin maratonin kaltainen.

  5. Me uskomme, että meidän asiamme oikeutus on kiistaton. Sen takia aktivisti on henkilö, joka kamppailee meidän asiamme puolesta tahrattomassa haarniskassa. Meidän asiamme on oikea ja me olemme hyviä. Vain meidän vihollisemme ovat pahoja. Me emme koskaan, koska me taistelemme valon puolella ja meidän sanamme ovat totuuden sanoja ja meidän miekkamme oikeuden miekka.
  6. Uskollisuus on suurimpia arvoistamme. Todellinen aktivisti suorittaa niin suuret kuin pienetkin tehtävät päättäväisesti, uskollisesti ja luotettavasti. Aktivisti voi aina luottaa toiseen aktivistiin. Itse isänmaa tuntee sydänjuurissaan, että voi luottaa aktivistiin. Muista myös, että edistäessäsi meidän asiaamme sinä toimit meidän esivanhempiemme varjeluksessa ja heidän edessään.
  7. Meidän kamppailumme on pitkäkestoinen ja vaikea ja meidän vihollisemme on voimakas, armoton ja ankara. Me olemme kohdanneet, kohtaamme ja tulemme kohtaamaan vastoinkäymisiä. Mikään tällainen ei voi murentaa meidän tahtoamme eikä meidän uskollisuuttamme eikä meidän järkähtämätöntä vakaumustamme meidän asiaamme.

    Kun me kohtaamme vaikeimmat hetkemme, meidän asiamme suuruus toimii muistutuksena meille siitä miksi me olemme aktivisteja ja minkä takia meidän on pakko jaksaa eteenpäin: meidän olemassaolomme ja meidän lastemme tulevaisuus on tämän varassa.

    Aktivismi ei ole valinta vaan verenperimän myötä lankeava velvollisuus ja nyt on meidän vuoromme ja kunniamme toimia suomensukuisten asian soihdunkantajina!

  8. Jokaisen aktivistin tulee ymmärtää, että me olemme aktivistitoveriemme kanssa samassa veneessä. Auttaessamme toisiamme ja tukiessamme toisiamme me rakennamme yhteisöä, josta tulee taipumaton ja me muodostamme kokonaisuuden, joka on kukistamaton.

    Kunnioita aktivistitoveriasi ihmisenä, toverina ja aktivistina, vaikket edes pitäisi hänestä.

  9. Aktivistin on kunnioitettava aktivisteja, jotka ovat antaneet itsestään ja elämästään merkittävän osan meidän asiallemme. He ovat omalle työllään raivanneet tietä meidän työllemme ja he ovat uhrauksellaan edistäneet meidän asiaamme. Heidän uskollisuutensa meidän asiallemme toimikoot esikuvana meille jokaiselle.
  10. Kun edustat asiaamme, on syytä aina esiintyä ryhdikkäästi ja itsevarmasti, koska meidän asiamme on oikea. Meillä ei ole tarvetta pyydellä itseämme tai meidän asiaamme anteeksi, emmekä me koskaan kumarra muuta auktoriteettia kuin meidän asiaamme, koska muilla tahoilla tai toimijoilla ei ole auktoriteettia, joka ylittää meidän uskollisuutemme meidän asiallemme.

    Siisti, puhdas ja koreilematon pukeutuminen on aktivistille ja meidän asiallemme eduksi.

  11. Jokaisen aktivistin tulee kehittää itsekuriaan. Itsekuri ei ole asia, joka opitaan nopeasti, vaan elämäntapa, jossa omaa toimintaa kehitetään yhä ryhdikkäämmäksi pitkän ajan kuluessa. Kun aktivisti on kehittänyt itseään tällä tiellä muita enemmän, hän voi toimia muille esimerkkinä ja esikuvana.

    Yhteisö, ryhmä tai liike, jonka aktivistien itsekuri on hyvää on huomattavan toimintakykyinen verrattuna ryhmittymiin, joiden toimintaa vaivaa kaikentasoinen aikaansaamattomuus ja henkinen, fyysinen, moraalinen ja uskollisuuden puutteeseen liittyvä vetelyys.

  12. Aktivisti on meidän asiamme etujoukkoa ja osaa arvioida mikä vahingoittaa meidän asiaamme ja mikä on sille eduksi. Meidän asiamme suuruus asettaa sen, että meidän asiamme häpäiseminen millään tavalla on pyhän häpäisemistä ja on siten sanomattakin selvää, että kaikkea tällaista tulee kaikissa tilanteissa viimeiseen asti karttaa.

 

Kasvu aktivistina

Kunnia ja uhkat

 

Kuten jo aiemmin totesimme, aktivistin tulee valmistautua siihen, että meidän asiamme ajaminen ei tapahdu kustannuksitta. Samalla kuitenkin tulee ymmärtää, että suomensukuisen aktivistin tehtävä on suuri ja kunnia, joka tämän tehtävän suorittamiseen on hyvin merkittävä.

Tämän vuoksi sanan suuruudesta huolimatta me haluamme suoraan sanoa, että jokainen syvästi vakaumuksellinen aktivisti, joka järkähtämättä toimii meidän asiamme puolesta on sankari, tiedostaa hän tämän itse tai ei.

Sankarin osa ei kuitenkaan ole koskaan helppo. Toisinaan se ei ole edes kiitollinen. Silti se on niin tärkeä sekä historiallisesti merkittävä että myös henkilökohtaisella tasolla ihmisen elämälle syvää merkitystä antava, ettei todellinen aktivisti edes toivoisi helpompaa elämää muutamia heikkouden ja väsymyksen hetkiään lukuunottamatta.

Meidän asiamme on suuri ja se voi vaatia toisinaan suuriakin uhrauksia, mutta me emme tee näitä uhrauksia koskaan turhan päiten ja sen vuoksi meidän on osattava varautua erilaiseen väkivaltaan, jota meitä kohtaan voidaan meidän vihollistemme pahojen voimien toimesta kohdistaa.

 

Keinoja ja kategorioita on monta. Me pyrimme tässä kohtuulliseen kattavuuteen siitä huolimatta, että tavoite on työläs. Näin on siksi, että me emme halua yhdenkään meidän asiaamme edistävän aktivistin joutuvan turhien hankaluuksien kohteeksi ja jos meidän asiaamme puolustava aktivisti joutuu hankaluuksiin, me haluamme varmistaa, että hän osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja toisaalta omaa ruumiin ja hengen voimat, joiden varassa voidaan suuriakin haasteita kukistaa ja katsoa mitä tahansa uhkaa suoraan silmiin ripsenkään värähtämättä.

 

Viisaus ja tahdonvoima

 

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Aktivistin jaksaminen perustuu yhtäältä aktivistin kykyjen ja ominaisuuksia vahvistamiseen ja toisaalta aktivistin oikean rasituksen hallinnan periaatteisiin. Ääriolotutkimuksista me tiedämme, että kuka tahansa murtuu riittävän kovissa oloissa, esimerkiksi oltuaan rintamalla liian kauan.

Näin ollen me viisauttamme tunnustamme sen, että aktivistikin voidaan polttaa loppuun huonolla johtamisella. Monet aktivistit nykyaikana johtavat itse itseään, mikä on kaikkein vaikein tapa toimia, koska omaa kuormitustasoa on vaikea seurata psykologisten mekanismien vuoksi, jotka vääristävät meidän käsitystämme meidän omasta jaksamisestamme.

Aktivistin ominaisuuksia tulee kehittää joko johdetusti tai omaehtoisesti tavoilla, jotka johtavat parempaan kuormituksen- ja stressinsietokykyyn. Nämäkin ominaisuudet ovat lihaksen kaltaisia ja niitä voidaan harjoittaa. Myös perushyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota.

 

Nykyaikainen psykologia opettaa meille, että n.s. elämäntapamuutokset ovat ihmisille tavattoman vaikeita. Aivan erityisen usein ne epäonnistuvat silloin, kun niitä pyritään aikaansaamaan pelkän tahdonvoiman varassa. Sen vuoksi tahdonvoiman suurta merkitystä lainkaan väheksymättä tässä kohdin on alleviivattava oikeaa ja viisasta toimintaa.

Tehokkain tapa vahvistaa itseään on hyvien rutiinien kautta. Ihmisen tahdonvoima riittää hyvin yksittäisten tapamuutosten tekemiseen, kun ne ovat riittävän pieniä. Kun yhdestä paremmasta tavasta on tullut rutiini, joka ei enää vie huomiota tai kuluta voimia, voidaan ottaa työn alle seuraava kehityskohde.

Parhaassa mahdollisessa tilanteessa oleva aktivisti on vakaumukseltaan järkähtämätön, hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, hyvin motivoitunut ja aktiivisesti osallistuu suomensukuisten asiaa edistävään toimintaan joko yksin, jossakin ryhmässä tai osana useampia ryhmiä. Myös tekotapoja voi olla monta.

 

Vakaumuksen järkähtämättömyys

 

Vakaumuksen järkähtämättömyyteen pyrkiminen vaatii henkistä työtä, jopa hengellistä työtä, pohdintaa, keskusteluja ja mikseipä jopa kirjoittamistakin heille, joille se sopii. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että meidän asiamme oikeutuksen ajattelemiseen käytetään riittävästi aikaa.

On ensiarvoista, että aktivisti todella sydämestään uskoo ja järjeltään vakuuttuu siitä, että meidän tavoitteemme ovat täysin oikeita, eikä niiden edistämisessä ole mitään väärää ja tilanne todella on tosiasiallisesti se, miltä se vaikuttaa: meidän vihollisemme ovat jälleen kerran väärällä asialla ja edistävät ainostaan pahaa.

Henkinen ja hengellinen työ voi sisältää myös uskonnonharjoitusta, meditaatiota tai vaikkapa luonnossa liikkumista ja liikuttumista; eräs asia, joka vahvistaa aktivistin järkähtämättömyyttä asiamme oikeutuksesta on yhteyden löytäminen suomalaiseen luontoon.

 

Sielun temppeli

 

Aktivistin fyysinen hyvinvointi on asia, jota tulee kehittää päättäväisesti, mutta viisaasti. Kaikkein tärkeintä on, ja tämä on asia, jota ei voida liikaa painottaa, on hyvien elämäntapojen lisääminen arjen rutiineihin yksi kerrallaan ja huonojen elämäntapojen poistaminen arjen rutiineista yksi kerrallaan.

Kukaan aktivisti ei ole täydellinen. Silti jokainen aktivisti voi kehittyä ja tehdä jotakin paremmin. Ainoa pitkäkestoisesti hyväksi todettu tapa parempien tottumusten pitkäkestoiseen omaksumiseen on rutiinien muuttaminen yksi kerrallaan.

Ihmisen tahdonvoima riittää vain pienen muutoksen tekemiseen yhdellä kertaa ja enemmän yrittäminen johtaa takapakkiin. Sen takia elämäntapoja ei pidä pyrkiä muuttamaan kerralla, vaan pitää ottaa yksi kehityskohde työn alle kerrallaan ja saada se muodostumaan tavaksi ennenkuin uusi kehitettävä kohde otetaan työn alle.

Henkilöstä riippuen tällainen kehityskohde voi olla vaikkapa ravintoon, nukkumiseen, liikuntaan tai sielun tai hengen sivistykseen liittyvä. Hyvä nukkuminen, hyvän ruokailutottumukset ja riittävä liikunta, mielellään ainakin osittain ulkosalla, ovat kaikki jaksamisen ja hyvinvoinnin kulmakiviä. Näissä asioissa meillä kaikilla aina riittää jotain työstettävää.

Aktivisti ymmärtää, että tämäkin työ on isänmaallista työtä, jolla aktivistin ominaisuuksia kehitetään paremmin tulevaisuuden haasteita kestäviksi. Aktivisti myös ymmärtää, että vahva henkinen kantti lepää vahvassa peruskunnossa ja siksi hyvissä elämäntavoissa ja siksi aktivisti suhtautuu näihin asioihin niiden vaatimalla vakavuudella.

 

Hengen voimat

 

Aktivistin henkinen kantti on samanlainen lihas kuin oikea lihaskin. Henkinen kantti kasvaa riittävässä rasituksessa, mutta aivan kuten ruumiinkin osalta asia on, liiallinen rasitus johtaa n.s. henkiseen rasitusvammaan.

Tästä syystä aktivistin tulee rohkaista itseään asteittain. Oikea toimintatapa on se, että osa omasta toiminnasta on mukavuusalueella, jossa on helppo toimia. Silti osa kamppailusta meidän asiamme puolesta on hyvä suorittaa myös epämukavuusalueella, jotta omat henkiset voimat vahvistuvat.

On yksilökohtaista, mikä kullekin on henkisesti haastavaa. Jollekulle se voi olla esiintymistä omilla kasvoilla tai omalla nimellä, jollekulle se voi olla esiintymistä julkisesti, jollekulle se voi olla kasvotusten vieraille ihmisille puhumista. Jollekulle muulle Internetissä toimiminen ja erilaisten palvelujen ja tietotyötyökalujen opettelu voi olla suurempi haaste.

Kaikki nämä ja monet muut asiat ovat joidenkin aktivistien mukavuusalueella ja taas toisten epämukavuusalueella. Olennaista on tunnistaa omia epämukavuusalueitaan ja haastaa niissä itseä sopivan säännöllisesti, koska tämä vahvistaa paitsi aktivistin osaamista myös hänen henkistä kanttiaan ja itsevarmuuttaan, jota harvoin kenelläkään on liikaa.

 

Ihminen on kokonaisuus

 

Kun aktivistin ideologinen, hengellinen, fyysinen ja henkinen kunto on hyvä tai paranemaan päin, tämä on paljon valmiimpi kohtaamaan sitä erilaista pahuutta, jota meidän vihollisemme meihin kohdistavat. Pohjan on oltava kunnossa.

Sille ei myöskään ole mitään periaatteellista ylärajaa miten järkähtämättömäksi aktivisti voi kehittyä. Parhaiten koulutettu aktivisti voikin lähestyä täyttä järkähtämättömyyttä. Me kaikki voimme aina kehittyä taidoissamme, kyvyissämme ja halussamme puolustaa asiaamme ja isänmaatamme.

 

Vaaroihin varautuminen

 

Vaaroihin varautuminen, eli erilaiseen väkivaltaan varautuminen, joita meidän vihollisemme pyrkivät meihin kohdistamaan on moninainen kokonaisuus, jossa yhdistyy seuraavat tekijät:

  • Riskien hallinta
  • Taitojen kehittäminen
  • Kohtalon hyväksyminen

 

Fyysinen väkivalta

Riskien hallinta

 

Riskien hallinnassa pyritään siihen, että toiminnassa huomioidaan aina turvallisuustekijät. Aktivisti ei ota turhia riskejä ja eritoten suorastaan välttää riskejä, jotka eivät ole käsillä olevan tehtävän suorittamisen kannalta sellaisia, ettei niitä voida kokonaan välttää.

Jos joitakin riskejä joudutaan käsillä olevan tehtävän takia ottamaan, on pyrittävä vähentämään niitä kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.

Yleisesti ottaen fyysistä turvallisuutta voidaan edistää kiinnittämällä huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Missä kunnossa ollaan?
  • Kenen kanssa ollaan?
  • Missä ollaan?
  • Mihin aikaan ollaan liikkeellä?

Toisin sanoen, vaaroja on huomattavasti vähemmän, kun ollaan selvin päin luotetun ryhmän jäsenenä liikkeellä alueella, joka on n.s. omien hallussa ja vieläpä päiväsaikaan. Riskit kasvaa, jos liikutaan yksin päihtyneenä öiseen aikaan vihollisten reviirillä.

Yksittäisesimerkkinä lienee hyvä mainita, että esimerkiksi mielenosoituksista poistumisessa voidaan tehdä ylläoleviin nähden helposti virheitä. On liian tavallista, että vihamieliselle alueelle järjestetty mielenilmaus päättyy siten, että aktivistit poistuvat sieltä yksitellen omiin suuntiinsa.

Tämä on vaarallista ja on johtanut kansallismielisten pahoinpitelyihin. Laajemminkin on niin, että on turvallisinta olla kertomatta sitä julkisesti missä paikassa mihinkäkin aikaan on toimimassa. Samaten on hyvä saapua ajoissa paikalle ja tarvittaessa poistua vaikkapa etuajassa, eritoten, jos joutuu poistumaan yksin.

Yleisesti ottaen aktivisti on aina hieman turvallisuustietoinen ja välttää tarpeettomia riskejä kaikessa toiminnassaan. Tämä näkyy niinkin arkisissa asioissa kuin siinä, että vältetään päihtymistä muissa kuin turvallisiksi tunnetuissa paikoissa ja porukoissa, koska alkoholin vaikutuksen alaisena kaikki riskit aina nousevat.

 

Itsen suojelu

 

Omien itsen suojeluun liittyvien taitojen kehittäminen on sekin laaja kokonaisuus. Fyysinen kunto, henkinen kantti ja hyvin suoritettu hengellinen ja ideologinen työ edistävät aktivistin kykyä toimia tilanteissa, joissa häneen kohdistetaan väkivaltaa tai häneen kohdistuu uhkia.

Silloin kun kaikkia riskejä ei voida sulkea pois, on hyvä etukäteen käydä mielessään erilaisia skenaariota, jotta jo etukäteen tietää miten hankalasta paikasta päästään tarvittaessa pois. Yksin joutumista tulee myös aivan erityisesti välttää.

Muulta osin erilaiset itsepuolustuskuntoon liittyvät harjoitteet ovat kaikki hyviä, koska ne kehittävät myös aktivistin muita ominaisuuksia. Itsepuolustus voidaan nähdä laajasti niin, että tehokkaat kyvyt poistua tilanteista ja kyky kamppailla kaikilla etäisyyksillä ja tarvittaessa millä tahansa välineillä ovat hyviä harjoitettavia osaamisalueita, niitä tässä kohdassa sen tarkemmin erittelemättä.

Hyvä olisi myös hallita palomiesten ja vastaavien käyttämä hengitystekniikka, jolla voidaan pudottaa stressin aiheuttamaa pulssia nopeasti ja tehokkaasti. Hengitä sisään laskien neljään, pidätä hengitystä laskien neljään ja hengitä ulos laskien neljään. Toista neljä kertaa tai niin monta kertaa kuin on tarpeen, kun tulet akuuttiin tilanteeseen tai joudut siihen ja ehdit käyttää tätä tekniikkaa toimintakykysi palauttamiseksi.

 

Kohtalon hyväksyminen

 

Aktivistin tulee myös tehdä henkistä ja hengellistä työtä sen suhteen, että varaudutaan siihen, että jotain menee omalla kohdalla pieleen, vaikka kaikki varautuminen on tehty huolellisesti. Onni ei aina ole myötäinen, eikä aivan kaikkeen osata aina varautua.

Tämä on osa-alue, jossa aktivistin kantti todella mitataan. Kohtalon hyväksyminen sellaisena kuin se lopulta avautuu omalla kohdalle kunkin eteen on asia, jota on syytä pohtia riittävän usein, jotta sen kanssa tulee sinuiksi.

Kohtalon hyväksyminen on omalla tavallaan uhrihenkeen liittyvää työskentelyä. Meillä jokaisella on kohtalomme. Me pidämme sitä ennalta määrättynä ja ajattelemme, että sen murehtiminen on yhtä turhaa kuin sen sureminen nouseeko aurinko huomenna jälleen vai ei.

Tämän kohtalonuskon saavuttaminen ja sen hyväksyminen on kuitenkin hengellistä ja ideologista työtä, joka ottaa aikaa. Meillä jokaisella on täällä tehtävämme ja kun me olemme tehneet oman osamme, voi myös olla niinkin, että meidän on aika antaa soihtu eteenpäin seuraaville aktivisteille.

Myös ryhmän tuella on valtava merkitys, älä koskaan unohda tätä! Jos aktivistitoverisi joutuu vaikeuksiin, on sinun tehtäväsi seistä hänen tukenaan aivan samalla tavalla kuin tämä todellinen aktivisti ja kansantoveri seisoisi sinun rinnallasi, jos sinä olisit vaikeuksissa.

 

Taloudellinen väkivalta

 

Taloudellinen väkivalta noudattelee pitkälti samoja yleisiä piirteitä kuin monet muutkin väkivallan muodot sen suhteen miten siihen voidaan varautua. Aktivistin tulee hallita riskit, kehittää taitojaan ja vahvistaa kohtalonuskoaan ja sopeutumiskykyään.

Riskien hallinta taloudellisen väkivallan osalta voi olla fyysisen väkivallan riskien hallintaa hankalampaa, koska taloudellista väkivaltaa voidaan kohdistaa aktivistiin melko yllättäen ja usein ennalta tuntemattomien tahojen toimesta ja toisinaan hyvin sattumanvaraisesti.

Taloudellisena väkivaltana voidaan nähdä ainakin erilaiset suoranaiset maksut, joita meidän vihollisemme voivat pyrkiä pakottamaan meitä maksamaan esimerkiksi sakkojen muodossa, mutta toisaalta kaikki erilainen väkivalta meidän toimeentuloamme, elinkeinojamme ja omaisuuttamme kohtaan.

Eri aktivistien elämäntilanteet ja siten toimeentulo ja elinkeinotoiminta ovat hyvin erilaista ja siten hyvin eri laillaa hyvin turvattua tai perinkin haavoittuvaa. Samat yleiset periaatteet kuitenkin karkeasti ottaen pätevät.

 

Ensinnäkin tulee pyrkiä hallitsemaan riskejä. Omaa identiteettiä (se on, henkilöyttä, eli sitä kuka sinä olet) tulee pyrkiä suojelemaan huolellisesti silloin, kun aktivistin nimen paljastumisen voidaan katsoa johtavan liian suuriin taloudellisiin uhkiin.

Tässä tilanteessa toimintaa on pyrittävä mitoittamaan omien mahdollisuuksien mukaan. Eräs tapa toimia, muiden puuttuessa, on vaivihkaisesti taloudellisesti tukea muita aktivisteja, jotka voivat toimia avoimemmin, jos tämä jää ainoaksi riittävän turvalliseksi keinoksi.

On kuitenkin huomioitava, ettei isänmaallisen kentän aktivisteina esiintyvistä läheskään kaikki ole aitoja aktivisteja ja joukossa on myös onnenonkijoita, joiden rahoittaminen on parhaimmillaankin vain rahan hukkaamista ja pahimmillaan perin haitallista aidolle aktivismille.

 

Toisaalta voidaan jo etukäteen lähteä sopeuttamaan omia elämäntapoja taloudellista väkivaltaa silmällä pitäen, koska melkein kaikki tavat, joita tässä käytetään ovat joka tapauksessa hyviä tapoja, jotka sopivat oikeastaan kenen tahansa elämään.

Tarkoitamme tässä vastuullista taloudenpitoa. On syytä pyrkiä välttämään kaikkea turhaa velan ottamista ja kaikkia turhia hankintoja ja tehdä tarpeellisetkin hankinnat aina suurta taloudellista huolellisuutta käyttäen. Jos omissa arjen rahankäytön tavoissa on kehittämisen varaa, tulee aktivistin ehdottomasti kiinnittää näihin asioihin huomiota.

Hyvän aktivistin raha-asiat on aina hyvin hoidettu, on kyse sitten pienestä budjetista tai suuremmasta; ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot! Yleisesti ottaen tämä hyvän taloudenpidon tottumus on muutoinkin yksi hyvä tapa, jolla aktivisti osoittaa muille kunnollisuuttaan ja ansaitsee itselleen omanarvontuntoa.

Tälläkin osa-alueella on hyvä edetä suunnitelmallisesti ja päämäärätietoisesti, mutta riittävän pienin askelin, jotta opitut taidot jäävät oikeasti pysyvään käyttöön, eivätkä vain hetken hurmiolliseksi harrastukseksi.

Ylipäätään voidaan sanoa, että säästäväisyys ja jopa jonkin asteinen saituuskin tuskin on aktivistille lainkaan haitaksi. Samaa voidaan sanoa siitä, että aktivisti osaa suhtautua raha-asioihin ylipäätään oikein.

 

Aktivistin pääasiallinen tarkoitus elämässä nimittäin ei ole kerätä maallista mammonaa vaan edistää meidän tavoitteitamme ja rahalla on siinä paremminkin välineellinen kuin itseisarvoinen rooli. Tästä syystä johtuen aktivistin on ihan hyvä harrastaa ainakin jossain määrin jonkin sortin kieltäymystä tai jonkinlaista asketismia suhteessa materiaaliseen omaisuuteen. Meidän tärkein pääomamme on kuitenkin ennen muut henkistä, ellei peräti hengellistä.

Kun aktivisti on sopeutumiskykyinen ja omaa oikean asenteen suhteessa materiaaliseen omaisuuteen, on häntä taloudellisesti perin hankala nujertaa. Aktivisti, joka tarvittaessa pärjää aivan hyvin vähemmälläkin on mahdotonta pakottaa taloudellisten uhkien avulla toimimaan vakaumustaan vastaan.

Sen takia henkinen varautuminen on myös tärkeä osa taloudellista väkivaltaa vastaan puolustautumista. Aktivisti onkin henkilö, jonka mielessä asioiden tärkeysjärjestys on aina tietty: meidän asiamme on siellä ensisijainen.

Juuri siksi aktivisti on etujoukkoa. Juuri siksi aktivisti on nujertamaton ja järkähtämätön ja juuri siksi meidän vihollisemme pelkäävät juuri todellista vakaumuksellista aktivistia enemmän kuin mitään muuta, koska aktivisti on henkilö, jonka nujertaminen edes väkivallan keinoin on käytännössä lähes mahdotonta.

 

Valtioväkivalta

Internet

 

Viimeistään tiedustelulain myötä saatat aktivistina joutua Supon seurannan kohteeksi tietämättäsi. Poliittinen poliisi varautuu parhaimmillaan hiljattain saamiemme tietojen mukaan ainakin 50 aktivistin seuraamiseen viimeistään 1.1.2019 alkaen.

Kotoa ei ole erityisen hyviä keinoja välttää verkkoliikenteen seurantaa. Sen sijaan kotona kannattaa vähentää omia riskejään ainakin niin ettei säilytä itseä mahdollisesti kompromettoivaa materiaalia kotonaan, joka saattaisi löytyä kotietsinnässä.

Lyhyimmin sanoen tämä suoritetaan siten, että käytetään vain kovalevyttömiä tietokoneita. On olemassa Linux-jakeluja, jotka voi asentaa USB-tikulle, joka sitten kiinnitetään tietokoneeseen ja jonka varassa tietokone käynnistetään.

Tällä tavalla toimittaessa kaikki tietokoneella käsitelty on vain koneen muistissa ja katoaa virtojen katkaisemisen yhteydessä eikä anna aktivistia kompromettoivaa materiaalia pitkäkyntisille.

 

Koska ovesta voidaan paukata sisään milloin vain ja tyypillisimmin sieltä tullaan esimerkiksi erittäin aikaisin aamulla maksimaalisen hämmennyksen aiheuttamiseksi, on suotavinta sammuttaa tietokone nukkumaan mentäessä.

Myös n.s. kuolleen miehen kytkintä voi käyttää, mutta ehkäpä tässä kuitenkin paras on vain yksinkertainen tavallinen verkkovirtakytkin, jolla voit yhdellä painalluksella katkaista virran kaikesta tietotekniikastasi, jos ovikello soi outoon aikaan tai joku paukkaa ovestasi sisään yllättäen raamit kaulassa.

 

On myös ylipäätään viisasta olla keräämättä kovalevyilleen valtaavaa määrä kompromettoivaa materiaalia, joka sinne nettiaktivistille hyvin helposti ja huomaamatta ajan mittaan kertyy. On nimittäin ikävä selitellä poliittiselle poliisille kymmenien tuhansien propagandakuvien ja -videoiden arsenaalia ja selitellä sen käyttötarkoitusta poliittisessa oikeudenkäynnissä.

On myös syytä muistaa, että kännykkä on vieläkin kompromettoivampi monen henkilön tapauksessa kuin muu kodin elektroniikka, kuten tietokoneet, tabletit, läppärit ja sen sellaiset, koska se vuotaa kaiken muun lisäksi vielä paikkatietosikin kaikkien kontaktiesi ja viestiesi kera.

Toisin sanoen kännykkä vuotaa sinusta sen saavalla pitkäkyntiselle aivan kaiken. Siksi senkin kanssa tulee noudattaa hyviä tapoja. Kaiken lisäksi sekin teoria tulee ottaa huomioon, että ehkäpä puheluitasikin kuunnellaan, autossasi on seurantalaite ja kotiisi on asennettu mikrofoneja.

Nämä asiat tulee ottaa huomioon jos aikomuksena on keskutella arkaluontoisista asioista, jotka voivat kompromettoida sinut tai aktivistitoverisi tai jos vaan haluaa turvata yksityisyydensuojansa ja olla omissa oloissaan.

Myös muiden taskuissa toimivat kuuntelulaitteet ja kännykät voivat kompromettoida sinut. On erittäin tavallista, että erilaiset aktivistipiirit on solutettu viranomaisilla. Näin on ollut jo vuosikymmeniä eikä asian suhteen tule olla naivi.

Tehokkainta on tietenkin olla koskaa sanomatta, kirjoittamatta tai muutoin tekemättä tietättäväksi kenellekään mitään mikä voisi kompromettoida sinut. Valitettavasti tämä ei aina ole niin helppoa kaikissa tilanteissa ja mielentiloissa, joten yleiseen varovaisuuteen on vahinkojenkin välttämiseksi syytä.

Samalla tulee muutoinkin opiskeltua hyviä tapoja oman yksityisyydensuojan kehittämiseksi ja turvaamiseksi.

 

Tiede

 

Yleistä

 

Nykytiede voi huonosti ja oksentaa. Tästä eräs esimerkki on tieteen parissa tunnettu n.s. replikaatiokriisi, mutta meille muille se tarkoittaa vain sitä, että monilla tieteenaloilla ei kyetä toistamaan aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja pääsemään samoihin tuloksiin.

On valitettavaa, että tilanne on se, että nykyinen tiede on monelta osin politisoitunut ja sen seurauksena meillä on paljon n.s. tieteellistä tutkimusta, joka on tosiasiallisesti poliittisesti värittynyttä hevonpaskaa.

Pahin tilanne on humanistisilla tietenaloilla ja esimerkiksi antropologiassa. Psykologia, sosiologia ja sen sellaiset ovat pahasti vääristyneitä sen takia, että tieteenalat ovat olleet voimakkaassa marxilaisessa vaikutuksessa vuosikymmeniä.

Pahimmasta päästä on esimerkiksi n.s. naistutkimus tai gender-tutkimus, joissa on kyse puhtaasta vasemmistolaisesta marxilaisuudesta, joka on puettu tieteenalan viittaa, jotta sitä voitaisiin uskottavammin levittää ja jotta sitä voitaisiin rahoittaa veronmaksajien rahoista.

Ihmisen biologiseen taustaan liittyvä tutkimus on monella tieteenalalla erittäin ongelmallisessa tilassa. Nykytiede kuitenkin tulee murentamaan tämän vaikenemisen ja valehtelemisen poliittisen korrektiuden DNA-tutkimusten kautta.

DNA-tutkimukset ovat nykyisin niin kehittyneitä ja etenevät kovaa vauhtia, että niiden kautta tulee paljastumaan kaikki se, josta on tietoisesti ja tahallaan haluttu vaieta ja jonka takia monet tieteenalat  on pahasti sotkettu, ellei peräti pilattu.

Myös ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa on jotain hämärää. Merkit siitä, että poliittisesti vääränlaisia tutkimutuloksia saavat biologit tulevat irtisanotiuksi kertovat vain yhdestä asiasta: tunkiota pitäisi tonkia.

Tieteen tila on mikä on, eikä sille voi mitään. Tieteilijät pääsääntöisesti tietenkin kieltävät kaiken tämän joitakin vuotajia lukuunottamatta. On kuitenkin selvää, että replikaatiokriisi on totta ja on samaan aikaan aika selviä merkkejä muiden tieteenalojen alennustilasta.

Esimerkiksi kasvatustiede on vuosikymmeniä asettanut lähtökohdakseen sen, että ihmisen biologiset ominaisuudet eivät vaikuta ollenkaan oppimiseen. Sittemmin sen osuutta on vakavasti vähätelty.

Tämän seurauksena tuollakin tieteenalalla on vuosikymmenien tehdyt tutkimukset, jotka ovat sanalla sanoen hevonpaskaa. Koko homma pitäisi tälläkin tieteenalalla aloittaa monelta osin alusta, koska aksioomat ovat olleet vääriä ja vääristä aksioomista voi päätellä vain väärään johtopäätökseen.

Nämä asiat tulnevat paljastumaan kyllä jatkossa. DNA-tutkimus varsinkin on tieteenala, joka vetää voimakkaasti mattoa nykyisen poliittisesti korrektin “tieteen” alta useilla tieteenaloilla ja tämä on erittäin hyvä asia.

 

Biologia

 

Ihmislajien alkuperä

 

Toisin kuin poliittisesti korrektissa “tieteessä” ja kartellimediassa yleisesti väitetään, ihmisellä on alalajeja. Nykyinen poliittisesti korrekti narratiivi (kertomus) antaa ymmärtää, että on olemassa olento, jota voidaan kutsua “nykyihmiseksi” ja me olemme kaikki ihan sitä samaa.

Emme ole. Jos aloitamme aivan alusta, eri ihmispopulaatiot omaavat eri ihmislajien perimää. Siis ei eri ihmisen alalajien perimää, vaan eri ihmislajien perimää. Esimerkiksi eurooppalaisperäisillä on neandertalin ihmisen perimää ja neandertalin ihminen on perinteisesti katsottu eri ihmislajiksi kuin n.s. “nykyihminen”.

Vastaavasti ainakin osalla afrikkalaisista on perimää, joka on tullut joltakin tuntemattomalta ihmislajilta tai ihmisen alalajilta. Jo tästä näemme, että jotain perustavanlaatuista eroa meidän välillämme on.

Kauko-Idässä on vieläpä kansoja, joiden perimässä on edellämainittujen lisäksi vielä Denisovan ihmisenkin perimää. Ihmiskunta onkin moninainen, meissä elää useamman ihmislajin geenejä. Ja siksi meissä on monenlaisia, monta kertaa havaittuja ja mitattuja eroja.

 

Lopulta tämän havaitseminen ei vaadi silmiä ja ennakkoluulottomuutta enempää. Kuka tahansa ihminen tietää, että eri taustoista tulevat ihmiset on helppo nopeallakin vilkaisulla erottaa toisistaan.

Aiemmin tieteessäkin on tehty niin, että alalajeja on tunnistettu silmämääräisesti. Jos esimerkiksi joitakin koppakuoriaisia pystyttiin lajittelemaan kahteen ryhmään siten, että se onnistui silmämääräisesti 90% oikein, todettiin, että kysymyksessä on kaksi eri alalajia.

Vaikka tuo keino on nykymittapuulla alkeellinen, se antaa kuitenkin olenaista osviittaa: jos kykenet erottamaan eri ihmiset heidän ulkonäkönsä perusteella eri ryhmiksi, on painavia perusteita olettaa, että heillä on eri geenejä ja niitä voi olla myös aika paljon ja ainakin nämä erot ovat huomattavia ja mitä todennäköisemmin myös merkittäviä.

Vain hyvin aivopesty ihminen pystyy kiistämään aistihavaintonsa. Vain hyvin aivopesty ihminen voi katsoa ihmiskuntaa ja todeta, että me olemme todella kaikki ihan sitä samaa. Emmehän me ole, sen näkee lapsikin. Ja lapsipa varsinkin saattaa ennen aivopesuaan spontaanisti sanoa, ettei tällä “nykyihmisen” keisarilla olekaan vaatteita.

 

Ihmisen eri alalajit, tai kuten niitä aiemmin kutsuttiin, rodut, tai nykyisemmin: populaatiot, poikkeavat toisistaan useilla merkittävillä tavoilla. Syy tähän on erilainen perimähistoria, eri alalajeilla on eri perimää, mutta toisena syynä on tietenkin välitön luonnonvalinta.

Pohjoisessa on ollut vähän valoa ja täällä vaaleasta ihosta on ollut etua, koska se on mahdollistanut paremman D-vitamiinin saannin auringosta. Etelämmässä taas kuumalta auringolta on tarvittu suojaa ja siksi eteläisemmät alaljit ovat tummia, toiset hyvinkin tummia, lähes mustia.

On kuitenkin tavallainen ja tahallan viljelty virhepäätelmä, että joku vakavasti otettava taho väittäisi, että jotkut jakavat ihmisiä ihon värin perusteella eri ryhmiin. Ihon väri on eräs kaikkein vähäpätöisimmistä ihmisen alaljien eroista.

Kuitenkin ihon värillä on se merkitys, että ne ihmisen alalajit, joilla on toisistaan poikkeava ihon väri omaavat myös muita merkittäviä eroja. Eroja on viljaiti, mutta mainittakoon, että eroja on vähän kaikessa sisäelinten toiminnasta lihaksiin ja aivojen rakenteeseen.

 

Nykyään elävien ihmisten alkuperät selvitetään kyllä, sen takaa nyt harppauksittain etenevä DNA-tutkimus, mutta ennen kun se lopullisesti naulaa meidän ymmärryksemme asiasta tieteen kirjoihin, on syytä muistaa tämä: sinulle valehdellaan aivan tahallaa ihmiskunnan alkuperästä ja laadusta ja tämän valehtelun syyt ovat poliittisesti motivoituneita.

Onhan nimittäin niin, että jos voidaan kiistää jonkin ryhmän kuten suomensukuisten olemassaolo, ei sen sammuttaminen olekaan kansanmurha. Näin kovilla panoksilla pelataan. Me kuitenkin tiedämme totuuden.

 

Ihmisryhmien eroja

 

Tästä aihepiiristä kannattaa aivan ensimmäisenä tutustua klassiseen taulukkoon, josta saadaan nopeasti ja tehokkaasti yleiskäsitys muutamien populaatioiden eroista 30 vuoden tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen:

Populaatioiden kognitiivisten kykyjen erot
piirre mustat valkoiset itäaasialaiset
Älykkyys
Älykkyysosamäärä pisteet 85 102 106
Päätöksentekoajat hitaampi keskitaso nopea
Kulttuurilliset saavutukset matalat korkeat korkeat
Aivojen koko
Kapasiteetti (cm^3) 1267 1347 1364
Neuronien määrä (miljoonaa) 13,185 13,665 13,767
Kypsymisnopeus
Raskausaika lyhyempi pidempi pidempi
Luuston kehitys aiempi keskimääräinen myöhäisempi
Motorinen kehitys aiempi keskimääräinen myöhäisempi
Hampaiden kehitys aiempi keskimääräinen myöhäisempi
Ensimmäisen yhdynnän ajankohta aiempi keskimääräinen myöhäisempi
Ensimmäisen raskauden ajankohta aiempi keskimääräinen myöhäisempi
Elinikä lyhyin keskimääräinen pisin
Persoonallisuus
Aggressiivisuus korkeampi keskimääräinen matalampi
Varovaisuus matalampi keskimääräinen korkeampi
Impulsiivisuus korkeampi keskimääräinen matalampi
Minäkuva korkeampi keskimääräinen matalampi
Sosiaalisuus korkeampi keskimääräinen matalampi
Lisääntyminen
Erimunainen kaksosraskaus (per 1000 raskautta) 16 8 4
Hormonitasot korkeammat keskimääräinen matalampi
Ulkoiset sukuelimet suuremmat keskimääräinen pienemmät
Yhdyntöjen tiheys korkeammat keskimääräinen matalampi
Sallivat asenteet korkeammat keskimääräinen matalampi
Sukupuolitaudit korkeammat keskimääräinen matalampi
Sosiaalinen organisoituminen
Avioliittojen pysyvyys matalampi keskimääräinen korkeampi
Lainkuuliaisuus matalampi keskimääräinen korkeampi
Mielenterveys matalampi keskimääräinen korkeampi
Toim. Huom. Älykkyysosamäärän osalta ylläolvevassa taulukossa mustien kohdalla on käytetty Yhdysvaltain mustien keskiarvoa. Yhdysvaltain mustat, eli Yhdysvaltain mulatit ovat perimältään n. 20% valkoisia eurooppalaisia.  Muilla mustilla ei tyypillisesti ole näin korkeaa ryhmäkeskiarvoa älykkyysosamäärän osalta. Taulukko on tältä osin huono, mutta sen muun ansiokkuuden vuoksi se kuitenkin esitetään tässä alkuperäisessä asussaan.
Lähde: Thirty Years of Research on Race Differences in Cognitive Ability, J. Philippe Rushon, Arthur R. Jensen, 2005, American Psychological Association, s. 265, URI: https://www1.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf

 

Suomalaisten alkuperä

 

Geneettinen tausta

 

Suomalaisten, eli suomensukuisten suomalaisten geneettinen perimä koostuu noin 85-95% alkueurooppalaisesta perimästä ja loput 5-15% on muinaisaasialaista perimää. Suomalaiset ovat muutaman muun Baltian kansan ohella olemassaolevista kansoista kaikkein lähimpänä perimältään Euroopan jääkauden jälkeen uudelleenkansoittamia alkueurooppalaisia.

Muut eurooppalaiset ovat sekoittuneet voimakkaammin vuosituhansien kuluessa lähinnä idästä tulleiden massasiirtolaisliikkeiden seurauksena, joita on ollut jääkauden jälkeen muutama hyvin merkittävä siirtymä, jotka ovat jättäneet selvästi jälkensä nykyeurooppalaiste geneettiseen perimään.

Nykyeurooppalaisten perimä koostuu noin 3-4 eri osiosta, joiden alkuperä poikkeaa toisistaan. Mukana on alkueurooppalaista metsästäjä-keräilijää, myöhempää Lähi-Idästä saapunutta maanviljelijää ja sittemmin idästä tulleiden arokansojen perimää.

 

Tällä hetkellä vaikuttaa mahdolliselta, että meille läheistä sukua olevat Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat ovat itseasiassa geneettiseltä perimältään Venäjän slaavejen kanssa samaa etnistä ryhmää ja tilanne olisi se, että n.s. slaavit ovat vain omaksuneet uuden kielen.

Tämä oletus on Päivi Onkamolta, jota mm. Yleisradio ja Sanoma-konserni toistuvasti käyttävät n.s. tekodosenttinaan suomensukuisten suomalaisten alkuperää dekonstruoitaessa. Onkamon oletus kuitenkin tuntuu ihan järkeenkäyvältä, eikä sitä ole mitään erityistä syytä kauheasti epäillä.

Tämä tarkoittaa samalla kuitenkin myös sitä, että Venäjän slaavit olisivat myös perimältään vähemmän sekoittuneita suomalaisten kaltaisesti kuin muut eurooppalaiset ja lähempänä siten alkueurooppalaisia kuin muut eurooppalaiset.

 

Kytkös neandertalin ihmiseen

 

Suomalaisten perimässä on myös neandertalin ihmisen perimää kuten muillakin kantaeurooppalaistaustaisilla valkoisilla ihmisillä. Vaikuttaakin siltä, että juuri meidän ihoomme vaikuttavat geenit ovat voimakkaasti peräisin neandertalin ihmiseltä ja se on mustien ihoa paitsi vaaleampi, myös tiiviimpi.

Näin ollen eurooppalainen luonnonvalinnan synnyttämä sopeuma ihon osalta mahdollistaisi paremman kyvyn saada D-vitamiinia auringosta, mutta sen lisäksi tämä tiiviimpi iho ehkä suojaa myös kylmältä paremmin.

Neandertalin perimää sanotaan olevan meissä muutamasta prosentista viiteen prosenttiin, mutta laskutapaan on syytä suhtautua jonkinlaisessa varovaisuudella, koska on epäselvää miten lasketaan se perimä, joka on n.s. nykyihmisellä ja toisaalta neandertalin ihmisellä aivan samanlaista.

Hurjimmat väittävät, että me itse asiassa olemme neandertalin ihmisiä ja siten tykkänään eri laji kuin esimerkiksi afroafrikkalaiset, mutta tälle oletukselle pitäisi saada jostain voimakkaampaa näyttöä.

Niin tai näin, eräällä ironisella tavalla meidän ihomme on saattanut olla Euroopaassa jo paljon ennen n.s. nykyihmisen oletettua myöhempää saapumista. Neandertalin ihminen kun eli Euroopassa jo vähintään 200 000 vuotta sitten, ellei jo paljon varhemmin ja nykyihminen on ollu täällä vasta ehkä 40 000 vuotta.

 

Suomen kieli

 

Samoin kuin suomensukuisten suomalaisten geneettisen perimän osalta on asian laita, myös Suomen kieltä, suomea, pyritään nykyisin jatkuvasti n.s. dekonstruoimaan kartellimedian ja marxistiakateemikkojen toimesta.

Kielemme on kuitenkin heidänkin mukaansa vähintään 1000 tai jopa 1500 vuotta vanha, joten se on joka tapauksessa tässä tarkastelussa katsoen varsin vanha kieli. Kuitenkin vähintään yhtä hyvin perustellut arviot kielemme iästä arvioivat kielemme vähintään monta tuhatta vuotta vanhaksi ja yllättävän monelta osin hyvin säilyneeksi.

Suomen kieli ei ole indo-eurooppalainen kieli, kuten melkein kaikki muut Euroopan kielet, vaan sen sijaan suomalais-ugrilainen kieli, joka on pienempi ja mahdollisesti vanhempi valkoisten eurooppalaisten kieliryhmä.

 

Uskonto

Suomenusko

 

Suomenusko on kiistelty aihe. Jotkut ovat sitä mieltä, että meillä on aivan oma supisuomalainen uskonto. Jotkut katsovat sen olevan enemmän tai vähemmän lainaa muualta ja jotkut näkevät yhteyksiä kaikkien eurooppalaisten alkuperäisuskontojen välillä.

Lisäksi jotkut katsovat, että kristinuskolla on vaikutuksensa suomenuskoon. Näkemyksiä riittää, mutta suomenuskosta silti löytyy paljon tietoja ja perimätietoa, jonka varassa siihen voidaan tutustua. Sen verran paljon suomenuskoa Suomessa kuitenkin on säilynyt kristinuskosta myöhemmästä valta-asemasta huolimatta.

 

Terminologia

 

 

aktivisti  
Alt-Right Etnonationalismi, etnonationalisti
ideologinen portinvartija  
rajakit  
suvakit  
suomensukuisuus  
vasemmisto-oikeisto  
   
   
   
   
   
   
   
   
   
   
   
   
   
   

 

 

“Kukaan ei tule arvostavasti muistamaan meitä siitä, jos me häviämme kunniallisesti. Kukaan ei sure niitä valtavia rikoksia, joita meitä vastaan on tehty. Meille kysymys on siitä, että me joko voitamme tai tuhoudumme”