Poliisi hankaloittaa poliittisten aktiivien elämää lupa-asioiden kautta

Viime päivinä on puhuttu paljon, että poliisi on liittynyt hallituksen #AgainstHate -vihapuhevainoon täysin rinnoin. Nyt vaino kohdistuu koko Suomen kansaa kohtaan, mutta isänmaallisia aktiiveja poliittinen poliisi (polpo) on vainonnut jo vuosia.

Toki kuulusteluja ’vihapuheesta’ on ollut minullakin pitkin matkaa, mutta yksi asia, josta en ole julkisesti paljon puhunut on poliisin jatkuva hyökkääminen järjestyksenvalvojalupaani kohtaan. Tässä artikkelissa käyn läpi kaikki NELJÄ kertaa, jolloin olen joutunut esittämään poliisille selityksiä, ettei lupaani peruttaisi. Toinen lupa-asioiden muoto, jota polpo käyttää isänmaallisten kiristämiseen ovat tunnetusti aseluvat, joita minulla ei onneksi ole.

Aloittaessani vuonna 2015 isänmaallisena aktiivina en tiennyt, miten syvästi sairas Suomen yhteiskunta on. En ollut joutunut kertaakaan poliisin kanssa tekemisiin 45 vuoden elämäni aikana. Vuoden 2015 jälkeen poliisi on ollut kimpussani vähintään kerran kuussa milloin milläkin jonninjoutavalla asialla. Yksi asioista ovat olleet poliisin lukuisat yritykset viedä järjestyksenvalvojan lupani.

Kahdessa ensimmäisessä hyökkäyksessä järkkärilupani kimppuun polpo käytti DDR-tyyliin informantteja eli ilmiantajia. Näitähän olivat tietenkin suvakit, jotka stalkkasivat some-tilejäni ja lähettelivät poliisille materiaalia vihapuhe- ja muihinkin rikosilmoituksiin. Ensimmäisen kerran poliisi oli viemässä järkkärikorttiani vuonna 2016, kun olin julkaissut tämän kuvan facessa:

 

 

Tuossahan toki oli pientä leukaa Punk in Finland äärivasemmiston törkysivustoa kohtaan, mutta polpohan otti tietysti huumorin haudanvakavasti. Tuohon aikaan toimin järjestyksenvalvojana isänmaallisissa miekkareissamme ja anarkot olivat vitsauksena. Nykyäänhän äärivasemmisto on käytännössä lyöty, eikä heistä ole juuri riesaa.

No, eihän kuvassa ole mitään laitonta, joten järkkärikortti jäi tietty mulle 🙂

Maaliskuussa 2017 suvakit tekivät ilmiannon miekkarissamme tapahtuneesta häirikön maahanviennistä. Tässä selvittelyssä järkkärin oikeuksistani minut pelasti hyvä videotallenne, jossa suvakiston hyökkääjä niputettiin tyylikkäästi katuun. Harmi kyllä kovan sensuurin takia tallenne on sittemmin kadonnut, kun youtube-tilejämme on tuhottu. Se oli hyvää viihdettä, kun häirikkö vietiin poliisin toimesta paikalta kiinniottomme jälkeen 🙂 Poliisi totesi, että toimin tilanteessa juuri niin kuin järkkärin kuuluukin: Vihdin sheriffi 1 – suvakkihäirikkö 0.

vuonna 2018 poliisi vetosi lupani perumiseksi kahteen tapaukseen, joissa jouduin poliisin kiinniottamaksi. Molempien osalta minulla on prosessit kesken, koska kyseenalaistan poliisin toimet noissa tilanteissa. Monesti häiriköiden hyökkäykset miekkareihimme vaikuttivat polpon kanssa yhteistyössä tapahtuneiksi, koska poliisi oli hyvin haluton tapauksiin puuttumaan, vaikka olivat miekkareissa näkyvästi läsnä.

Kun mm. anarkojen provokaatiot eivät saaneet meitä provosoitumaan, niin polpo alkoi itse hyökkäillä laillisiin mielenosoituksiimme. Hyökkäyksien jälkeen poliisin lupa-osasto halusi viedä järkkärikorttini, koska olin muka niskoitellut poliisin hyökätessä, vaikka halusin vain jatkaa rauhallista mielenosoitustamme. Ainoat häiriköt olivat poliisit.

6.12.2017 tapausta on jo käsitelty monissa instansseissa (mm. poliisihallitus ja eduskunnan oikeusasiamies). Avaan tapaukseen liittyviä juridisia kysymyksiä laajassa artikkelissani (linkki). Siinä on toisena laatijana toiminut oikeustieteen tohtori, joka ei löydä laillista perustetta kiinniotolleni:

http://suomiensin.com/?p=280

Poliisihallituksen lausunnon jälkeen juristini laati lisälausunnon eduskunnan oikeusasiamiehelle:

http://suomiensin.com/?p=441

Järkytykseni oli suuri, kun eduskunnan oikeusasiamies KIELTÄYTYI ratkaisemasta asiaa vuoden hautomisen jälkeen:

 

 

 

Vuosi 2018: 17.2. laiton vapaudenriistoni Narinkkatorilla, jälleen polpon kummallinen atakki. Tapaus on vieläkin omituisempi. Minut otettiin kiinni vain, koska kuljin Narinkkatorilla. En liittynyt mitenkään torilla käynnissä olleisiin mielenilmauksiin enkä missään nimessä ainakaan järjestyksenvalvojana. 

Olin tulossa laillisesti poliisille ilmoittamaamme yleiseen kokoukseen Paasikiven patsaalle. Olimme myös sanoneet kuvaavamme Narinkkatorilla olevat kaksi mielenosoitusta matkallamme Paasikiven patsaalle.

Kuitenkin kuvattuani mielenosoituksia Narinkkatorilla noin 5 min poliisi otti minut yllättäen kiinni ja kuljetti poliisiautolla Kisahallin putkaan. Mitään syytä kiinniotolleni ei annettu, ainoa selitys oli rikoksilta ja järjestyshäiriöiltä ennaltaehkäisevästi suojaaminen.

Minulle kerrottiin, että käskyn kiinniotolleni antoi Johanna Sinivuori. Vaadin hänen toimiensa tutkimista virkarikoksena ja minun laittomana vapaudenriistonani. Kuvasin live-taltiointina tilanteen youtube-tililleni. Laitan taltioinnin tähän alkamaan kohdasta, jossa saavun Narinkkatorille. Taltioinnista näkee, etten mitenkään häirinnyt afgaanien mielenilmausta:

https://youtu.be/yhfu5SjTJpM?t=50m18s

Tein kiinniottoni määränneestä Johanna Sinivuoresta kantelun Helsingin poliisilaitokselle:

Vaadin vastaanottajatahoja tutkimaan vapaudenriistoni lainmukaisuuden. Liitteenä oleva kiinniottopöytäkirja on myöskin viranomaisen valheellinen lausuma asiassa, jonka vaadin myös tutkimaan. Tilannejohtajana 17.2.2018 toimi Johanna Sinivuori ja hänen esimiehenään kiinniottopäätöksestä vastuuta kantaa myös komisario Jari Kaikko. (Nuo tyypit tietävät itsekin toimineensa laittomasti tilanteessa, koska kiinniottopöytäkirjat asiassa on leimattu salaisiksi, enkä voi niitä tässä julkaista!)

Perustelu:
Tapahtumien kulku on kuvattuna kokonaisuudessaan live-tallenteessani youtube-tililläni. Videon kohdasta 50 min eteenpäin tulee selväksi, ettei mitään syytä vapaudenriistolleni poliisilla ole.

Myöskin liitteen kiinniottopöytäkirjaan kirjatut asiat osoittautuvat videon tapahtumien valossa täysin valheellisiksi:

1. En osallistunut kumpaankaan Narinkkatorin mielenilmaukseen. Kalle Mehtonen sanoo videossakin, että olemme vain kulkemassa Narinkkatorin läpi omaan poliisillekin ilmoittamaamme tapahtumaan Paasikiven patsaalla. Poliisin ennaltaehkäisevän yksikön Mikko Niskasen kanssa olimme edellisenä päivänä sopineet, että kuljemme Paasikiven patsaalle Narinkkatorin läpi. Myös molempien Narinkkatorin mielenilmausten kuvaamisesta oli Niskasen kanssa sovittu.

2. Koska en osallistunut Marco de Witin (poliisi tietää, että olemme riidoissa) järjestämään mielenilmaukseen, niin en tietenkään voi olettaa, että lippusiima torin keskellä koskee minuakin, joka vain kuljen torin läpi. On huomioitava, että videostakin ilmenee jatkuva ihmisvirta torin poikki. Miksi minulla ei olisi samoja oikeuksia liikkua torilla kuin muillakin suomalaisilla?

3. Videosta käy vedenpitävästi ilmi, ettei poliisi kertaakaan ohjeista, kiellä tai määrää minua tekemään tai olemaan tekemättä mitään ennen vapaudenriistoani. Lisäksi kiinniottopöytäkirjassa valehdellaan törkeästi, että olisin kiellosta huolimatta jatkanut toimintaa, vaikka minuthan vietiin suoraan maijaan, kuten videossa näkyy!

4. Kiinniottopöytäkirjan väite, että paikalta poistaminen olisi ollut ’ilmeisen riittämätön toimenpide’ on valheellisuuden huippu. Koko poliisiorganisaatiolla piti olla tieto, että olin muutenkin vain matkalla Paasikiven patsaalle pitämään omaa tapahtumaani, jonka oli määrä alkaa juuri klo 14, jolloin kiinniottoni taphtui. Poliisin piti tietää, että olisin poistunut tapahtumani vuoksi ihan heti Narinkkatorilta ilman kiinniottoakin.
Toivoisin asiaa tutkivien tahojen suhtautuvan asiaan vakavasti, sillä minulta ollaan tämän laittomana pitämäni vapaudenriistoni vuoksi viemässä hallinto-oikeudessa järjestyksenvalvojan korttiani. Täten olen mahdollisesti pakotettu viemään tämän vapaudenriiston oikeuteenkin, jottei laittomana pitämäni poliisin toimi johda järjestyksenvalvojan lupani menetykseenkin.
Tein kuitenkin ennen rikosilmoitusta em. kantelun Johanna Sinivuoresta. Kantelu on edelleen ratkaisematta Helsingin poliisilaitoksella!!!

Koska molemmat järjestyksenvalvojan oikeuksieni mahdolliseen poistamiseen perusteena esitetyt tapahtumat ovat vielä selvittelyprosesseissa, niin esitän, että korttiani ei vielä peruuteta.

Molemmissa on mielestäni hyvinkin mahdollista, että virheen onkin tehnyt poliisi enkä minä.

Huolimatta hyvistä peusteluistani poliisi päätti ottaa järkkärikorttini pois.

Tein poliisin päätöksestä poistaa järkkärikorttini kantelun hallinto-oikeuteen:

Asian numero: 2018/3034/Turva

Haen muutosta Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen tekemään päätökseen perua järjestyksenvalvojan korttini.

Muutosvaatimukset:

Haen muutosta päätökseen perua järjestyksenvalvojan korttini. Vaatimukseni on, että kortti pysyy voimassa. (Perustelut ovat juuri juristini laatimat artikkelit vuoden 2017 Itsenäisyyspäivän tapahtumista)

Vaadin myös lykkäystä korttini perumiseen siksi ajaksi, kunnes hallinto-oikeus on asian ratkaissut, jotta voin hoitaa jo sopimani järjestyksenvalvojan tehtävät.

Sainkin aika pian päätöksen, että korttini pysyy voimassa, kunnes hallinto-oikeus on käsitellyt valitukseni:
6.12.2018 toistui vuoden 2017 Itsenäisyyspäivän poliisin mielivalta ja poliisi hyökkäsi jälleen rauhalliseen mielenosoitukseemme. Tästäpä polpo sai jälleen kimmokkeen vaatia järkkärikorttiani pois. Vaatimus on sikäli surkuhupaisa, että edellinen polpon identtisestä hyökkäyksestä kimmonnut prosessi järkkärikorttiani vastaan on edelleen juttujonossa hallinto-oikeudessa.
Eli NELJÄS kierros järkkärikorttini suhteen lähtee nyt tästä:
Rikosilmoitus nro 5500/R/99268/18, johon poliisi viittaa on siis polpon minulle määräämä rangaistusvaatimus niskoittelusta siitä, että polpo hyökkäsi 6.12.2018 rauhalliseen mielenosoitukseemme. Prosessi asiassa on yhä kesken, sillä en tietenkään myönnä niskoitelleeni. Asia on syyttäjällä harkinnassa ja menee käräjille, ellei syyttäjä päätä olla syyttämättä minua.
Lisäksi olen valittanut hallinto-oikeuteen koko Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä hyökätä 6.12.2018 rauhalliseen mielenosoitukseemme. 
Poliisi ei tietenkään voi poistaa järjestyksenvalvojan lupaani asian takia, koska niskoittelua ei ole vielä juridisesti vahvistettu tapahtuneeksi. Uskon olevani käräjillä vahvoilla asian kanssa.
DDR:ssä kansalaisia vainonnut salainen poliisi Stasi käytti juuri samanlaisia viranomaisvainon keinoja kansalaisia vastaan kuin Suomen polpo nyt. Isänmaallisia aktivisteja yritetään näännyttää kafkamaisilla oikeusjutuilla, joissa kansalainen ei edes tiedä mitä hämäriä ’vihapuhe’lakeja on muka rikkonut. Mitä enemmän puolustaudut, sitä lukuisampia prosesseja sinua vastaan nostetaan.
Tähän saavat kaikki isänmaalliseen taisteluumme ryhtyvät tottua. Homma on välillä rankkaa, mutta niin oli rankkaa edeltävillä polvilla talvi- ja jatkosodassakin. Voitamme lopulta ja nämä nykyset maanpetturit poliittisine poliiseineen tuomitaan RANKIMMAN JÄLKEEN!
VOITTOON SAAKKA!